Luonto: Uha­na­lai­set tör­mä­pääs­kyt kai­voi­vat jälleen pe­sä­ko­lon­sa ou­lu­lais­ra­ken­ta­jien hiek­ka­ka­soi­hin

Vaatteet: Kaksi ou­lu­lais­ta vaa­tey­ri­tys­tä tais­te­lee pi­ka­muo­ti­bis­nes­tä vastaan

Oulu: Kii­ke­liin suun­ni­tel­tu me­ri­kyl­py­lä hakee jälleen li­säai­kaa – ja on to­den­nä­köi­ses­ti saa­mas­sa sitä

Mainos: Tilaa tästä Kaleva Digi + Lauantai 15,90 €/kk

Kolumni
Tilaajille

Krii­ti­kon murs­ka-ar­vos­te­lu Kiira Korven ru­no­teok­ses­ta kääntyi lopulta itseään vastaan

Eri taidealojen teoksia käsittelevät kritiikit ovat käsittääkseni melko luettuja kulttuurijuttuja, vaikka niiden tila on yleisesti ottaen kaventunut ja kulttuurijournalismia on viety uutismaisempaan suuntaan. Laajempaan julkiseen keskusteluun kritiikki kuitenkin pääsee, tai päätyy, ani harvoin.

Yleisimmin niin käy, kun kriitikko tekee niin sanotun murskakritiikin, lyttää käsittelemänsä teoksen. (Käytännössä kotimaisen.) Tällöin kritiikistäkin tulee uutinen, sillä ”hyvä” uutinenhan on aina jotain negatiivista tai totutut kuviot rikkovaa.

Arttu Seppäsen Helsingin Sanomissa julkaistu murskakritiikki taitoluistelija Kiira Korven jonkinlaisesta runoteoksesta Hyppää vaan! nousi tällaiseksi uutiseksi, olihan se suomalaisessa kontekstissa varsin tyly teksti. Mutta ei välttämättä aiheeton.

Kuten Korpi on itsekin todennut, hän kirjoitti kirjasensa terapiaksi vaikean eroprosessin myllerryksessä.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.