Taloudelliseen liberalismiin on ikään kuin sivujuonteena kuulunut sen alusta alkaen vastikkeellisen sosiaali- ja yhteisöturvan ajatus. Nykyaikana tämä ajatus on kärjistynyt äärimmilleen. Suomi on nykyisestä puoluepoliittisesta johtoasemasta huolimatta liberaalis-konservatiivinen hyvinvointijärjestelmä.
Vaalit ovat ohi, mutta iso osa kansasta tuntee olevansa demokratian ulkopuolella, ja miksi? Ehkä siksi, että köyhien vaalivalvojaiset jatkuvat ilmassa olevista merkeistä päätellen myös koko nykyisen hallituskauden.
Toisin kuin nykyaikana tapahtuu, tulisi osan tutkijoistakin mukaan sosiaalipoliittiset uudistukset ulottaa myös perusarvoihin ja niiden uudelleentulkintaan. Olisi pohdittava mitä kansalaisyhteiskunnalla tarkoitetaan, mitä tarkoittaa oikeudenmukaisuus ja kansalaisten omavastuu (Koskiaho & Nurmi & Virtanen, 1999).