Kun 1970-luvulla siirryttiin kunnanlääkärijärjestelmistä terveyskeskuksiin, puhuttiin ennaltaehkäisystä. Nyt ei ole enää terveyskeskuksiakaan, mutta ennaltaehkäisyn polulla on jälleen kaaduttu isoon kiveen, jonka nimi on raha.
Hyvinvointialueen valmistelussa käytettiin kolikko jos toinenkin palvelukokonaisuuksien valmisteluun. Esimerkiksi ikäihmisten palveluita kehitettiin ammattitaitoisesti ja sitä ennaltaehkäisyä suorastaan kauniisti. Ennaltaehkäisyyn satsaamisen nähtiin vähentävän raskaampien palveluiden tarvetta ja säästävän sitä kautta rahaa – inhimillisyysnäkökulmista puhumattakaan.
Vaan kuinkas kävikään? Päätettiin ensin vähentää ympärivuorokautisen hoivan paikkoja, pistää kotihoivan kriteerit uusiksi ja samaan aikaan heittää ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä roskakoriin.
Esimerkiksi upea kotikuntoutusmalli silputtiin neljännekseen – kahdeksan kuntoutusviikkoa kutistui kahdeksi – ja pistettiin kuntoutukselle niin suolainen hintalappu, että moni toteaa sen itselleen mahdottomaksi. Paha vain, että kotipalveluakaan ei saa osallistumatta ensin kotikuntoutukseen. Toisaalta matalan kynnyksen toimintaa, kuten kerhoja, on lakkautettu tai ne on muutettu maksullisiksi.
Ihmisten halutaan asuvan kotona mahdollisimman pitkään, mutta samaan aikaan nostetaan kotipalvelumaksuja niin, että paljon palvelua tarvitsevan tulot eivät riitä maksujen kattamiseen. Ympärivuorokautisessa hoivassa jää lakisääteisesti 20 prosenttia tuloista henkilökohtaisiin tarpeisiin, ja asiakasmaksuun sisältyvät muun muassa ruoka, asuminen, vesi, sähkö ja puhtaanpito. Kotona asuva ansaitsee hänkin suojaosansa!
Anne Perälahti kirjoitti asiakasmaksujen korottamisen lyhytnäköisyydestä (Kaleva 7.2./Lukijalta) todeten, että säästöt voivat kääntyä tappioiksi, kun kaikki eivät hakeudu välttämättömiin palveluihin ajoissa ja vaivat pahenevat.
THL:n selvityksen mukaan peräti kolmasosa ilmoitti korkeiden maksujen haitanneen palveluiden saantia. ”Hoitoon hakeutumisen viivästyminen saattaa johtaa siihen, että tarve raskaammille ja kalliimmille palveluille kasvaa”, Perälahti huomauttaa. Vanhan sanonnan mukaisesti köyhän halpa tulee kalliiksi.
Hätääntyneiden ihmisten tarinoita kuuluu myös siitä, että pitkäaikaisille kotipalvelun asiakkaille ilmoitetaan yks kaks, että saat tästä eteenpäin selvitä omin nokkinesi. Oletkin yhtäkkiä liian terve palvelun piiriin.
Kotipalvelua pitää kehittää ja asiakasmaksut saada oikeudenmukaisiksi, tai vastaavasti lisätä ympärivuorokautista hoivaa. Kysymys kuuluu, onko hyvinvointialueella malttia odottaa, että tehokas ennaltaehkäisy alkaa tuottaa säästöjä toisessa päässä, kun siirtyminen raskaampaan hoivaan vähenee.
Valitettavan vähälle huomiolle on jäänyt suomalainen, kansainvälistä mainetta saavuttanut FINGER-tutkimus. Sen perusteella jo kahden vuoden tehokkaalla elintapaohjauksella voidaan merkittävästi ehkäistä muistisairauksia sekä kohentaa jo sairastuneiden kognitiivista tasoa. FINGER-toimintamallilla voidaan ylipäätään parantaa kansalaisten toimintakykyä arjessa, edistää kotona asumista ja vähentää kalliiden palveluiden tarvetta. Keinoja siis on. Ne pitää ottaa käyttöön.
Paula Ylikulju
toiminnanjohtaja, Oulun Seudun Muistiyhdistys
Satu Vaskuri
puheenjohtaja, Pohjois-Pohjanmaan Muistiaktiivit