Nyt otetaan oikeasti sirppi, vasara ja Marx. Jätetään kokoomuksen puutarhakuokka, pensseli ja toivo taka-alalle.
Hakaniemen torin kulmapöydässä istuu vaatimattoman näköinen mies. Hän puhuu hiljaisella äänellä, mutta siitä huolimatta suun vuoroa on vaikea saada. Hän on Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) puheenjohtaja Yrjö Hakanen, akateemisesti koulutettu kommunisti ja aikoinaan Taisto Sinisalon salkunkantajana tunnetuksi tullut Helsingin kaupunginvaltuutettu.
"En sotke perhettäni tai sukuani poliittiseen politiikkaan. Se on ollut periaatteeni aina", vastaa Hakanen uteluihin. Kiinnostaisi tietää, miten kommunistiksi on tultu ja ennen kaikkea, miten siinä uskossa on pysytty.
Omasta tahdostaan
Sen verran Hakanen kertoo, että isän puolelta isoäidin kaksi veljeä kuolivat punaisten joukoissa vuoden 1918 sodassa. Hakasen vanhemmat ovat puolestaan molemmat yliopistokoulutuksen saaneita. Perhe muutti aikoinaan töiden perässä Helsingistä Nokialle.
Hakanen on kuitenkin kommunisti omasta tahdostaan. Sen verran tämä aate on historian aikana siipeensä saanut, että sosialismin puolesta puhuminen vaatii nykyaikana muutakin kuin sukutaustaa. Hakaselle se on marxilainen aate. "Marxilainen teoria tarjoaa välineet ymmärtää, mistä on kyse eriarvoisuudessa, työttömyydessä ja imperialismissa."
Pienyrittäjyyden ja osuustoiminnan SKP hyväksyy, mutta suuryritykset, kuten Nokia ja metsäteollisuusfirmat, pitäisi saada yhteiseen omistukseen. Se vaatii sosialismin etenemistä kansaivälisesti. Utopiaa, vaikka finanssikriisi nyt lyökin markkinataloutta.
Yrityksille pakkopaita
SKP:llä on kunnallisvaaleissa ehdokkaita 361. Oulussakin on piiritoimisto, ja kyllä sellainen löytyy valkoisesta Vaasastakin.
SKP:n vaalijulistuksessa rahaa pitäisi saada lisää terveyden- ja vanhustenhoitoon, joukkoliikenteeseen, kouluihin ja kulttuuripalveluihin. Olisi siirryttävä maksuttomaan päivähoitoon sekä palattava vuokrasäännöstelyyn.
Rahoitus kaikkeen tähän löytyy palauttamalla laman aikana leikatut valtionosuudet ja asemäärärahoja vähentämällä. Verotuksen kiristäminen kuuluu tietenkin kommunistien työkalupakkiin - mutta vain rikkaiden ja suuryritysten. Pääomatuloista pitäisi maksaa kunnallisveroa ja verosta tehtäisiin progressiivinen.
Listaa luetellessaan Hakasen ilme ei värähdäkään. Hän uskoo verotulojen riittävyyteen, vaikka jotkut yritykset muuttaisivat muihin maihin. Sitä paitsi Hakasen utopiassa pääomaliikkeiden vapautta rajoitetaan kansainvälisesti. Yritysten olisi turha siirtää toimintojaan muualle. "Meillähän on yritysverotus keskimääräistä kevyempää ja siitä huolimatta toimintoja viedään muualle. Ratkaisevaa ovat hyvät julkiset palvelut ja koulutuettu työvoima. Kunnissa pitää siis olla rahaa", Hakanen järkeilee.
Aikoinaan kommunistit tekivät opintomatkoja ideologisiin mallimaihin kuten Neuvostoliittoon ja DDR:ään. Nyt SKP tähyää Etelä-Amerikkaan, jossa vasemmisto on vahvistunut. Hakanen on poiminut jopa puolueen kunnallisvaaliohjelmaan idean Brasiliasta. Porto Alegren kaupungissa kuntalaisilla on suoras budjettivaltaa. Seitsemän prosentin osuus budjetista on kuntalaisten käsissä. "On kokonaisia maita, joissa haetaan kapitalismille vaihtoehtoa."
Toivo elää. Vai pitäisiko sanoa, että taistelu jatkuu.