Koulutus nähdään hyvinvointivaltion tärkeimpänä rakennusaineena. Kaatunutta sote ei enemmälti muisteltu. Panelistit panisivat seuraavalla hallituskaudella kuitenkin hoitoketjut kuntoon, perustuipa sote mihin malliin tahansa.
Jos keskiviikkona Oulun Pohjola-keskuksen järjestämään vaalipaneeliin osallistuneet kansanedustajaehdokkaat saisivat päättää, koulutus olisi yksi seuraavan hallituksen ehdottomista kärkihankkeista. Niin häkellyttävän yksimielisiä kaikki koulutuksen tärkeydestä olivat.
Näkemys on sikäli merkille pantava, että samaa mieltä olivat sekä koulutuksesta leikanneen, kaatuneen hallituksen muodostaneiden puolueiden että opposition riveistä Arkadiamäelle pyrkivät.
Vaalipaneeliin osallistuivat Hanna Saari (kok.), Riikka Moilanen (kesk.), Tanja Nyman (r.), Raimo Piirainen (sd.), Marjo Tapaninen (vihr.), Leena Askeli (kd.) ja Olli Kohonen (vas.).
Paneelin annin perusteella kaikki mahtuisivat komeasti samaan hallitukseen.
Vaalipaneeli käytiin pohjoismaisessa hengessä, onhan keskiviikkona avajaisia viettänyt Pohjola-keskus Pohjola-Nordenin perustama.
Puitavana oli kolme kaikkia Pohjoismaita koskevaa asiaa: työmarkkinoiden murros, kaupungistuminen ja aluepolitiikka sekä hyvinvointivaltion tulevaisuus.
Pohjola-Norden oli valmistanut yhteistyössä Info Pohjolan kanssa videoalustukset aiheista.
Yhtenä pohdinnan kohteena oli työvoiman saatavuusharkinta. Se jakoi jo osallistujat kahteen leiriin. Kohonen, Askeli, Tapaninen ja Piirainen olivat saatavuusharkinnan säilyttämisen kannalla, muut avaisivat työmarkkinoita enemmän ulkomaiselle työvoimalle.
Argumentteja puolesta ja vastaan haettiin muista Pohjoismaista. Vastustajien mielestä avoimemmat markkinat eivät ole edistäneet työllisyyttä, harkinnan poistamisen kannattajat olivat toista mieltä.
– Saatavuusharkinnasta ei pidä luopua. Se loisi kahden kerroksen työmarkkinat. Kokemusten mukaan ulkomaisia työntekijöitä on jo nyt käytetty hyväksi, Kohonen sanoi.
Askeli komppasi Kohosta ja totesi, ettei saatavuusharkinnan poisto muiden Pohjoismaiden kokemusten mukaan parantaisi rekrytointitilannetta.
Norjan aluepolitiikka houkuttaa
Moilasen mukaan työperäistä maahanmuuttoa pitää edistää. Samoilla linjoilla oli Saari.
Kaikki osallistujat pitäisivät maaseudunkin asuttuna muun muassa erilaisin aluepoliittisin tukimuodoin, kuten Norjassa on tehty, mutta eivät toisaalta patoaisi kaupungistumista.
Norjan malli houkuttaa, mutta kustannukset mietityttävät Saarta. Hän arveli, että maaseutu kokee kuitenkin vielä renesanssin.
Moilanen tukisi maaseudulla yrittämistä. Hän huomautti, että kaksi kolmesta suomalaisesta pysäyttäisi tuoreen mittauksen mukaan kaupungistumisen. Norja malli kelpaisi Moilasellekin.
Nymanin mukaan elävää maaseutua tarvitaan yhtä lailla kuin dynaamista kaupunkiakin.
Edellytyksenä maaseudun pärjäämiselle ovat hyvät liikenne- ja datayhteydet, Nyman muistutti.
Raimo Piiraisesta maalla on mukavaa eikä kaikkea pidä keskittää. Hän nosti maaseudun elävänä pitämisen keinoiksi verotuet ja liikkuvat palvelut.
Askeli kehotti ruuhka-Suomen ulkopuolisia kansanedustajia yhteisrintamaan puolustamaan alueitaan. Hänen mukaansa pitää viedä viestiä etelään, että moni haluaa asua maalla ja sen mahdollistavia keinoja pitää olla.
Hyvinvointivaltion tulevaisuus lepää panelistien mielestä vahvasti koulutuksen varassa, joten yksimielisyys asiasta ei ollut mikään yllätys.
Sote-muutos tärkeää
Kaatunutta sotea ei enemmälti muisteltu, mutta muutostarpeen tunnustivat kaikki. Tärkeimpänä panelistit pitivät asiakaslähtöistä hoitoketjujen toimivuutta, toteutettiinpa uudistus millä mallilla tahansa.
Pohjola-Nordenin alustuksessa nostettiin esiin Tanskan-malli, jossa ollaan peruuttamassa viidestä sote-itsehallintoalueesta 21 sairaanhoitopiirin malliin.
Riikka Moilanen pitää tärkeänä, että järjestettiinpä tulevat sote-palvelut minkä organisaatiomallin mukaan tahansa, on hoitoketjujen oltava kunnossa.
Tanja Nyman kehottaa korjaamaan vain sen, mikä on rikki, ihmislähtöisesti ja pienin palasin.
Piirainen tarjoaa pohjaksi Kainuun mallia, Tapaninen kuntalähtöistä. Kohonen näkee parhaana vaihtoehtona yhden organisaation mallin, jossa aidat on kaadettu. Se toisi säästöä.
Mikä hyvinvointivaltiossa on parasta, mitä pitää parantaa? Myös tässä kysymyksessä hyvä koulutus nousi tärkeydessä ykkösasiaksi, esiopetuksesta ammatilliseen ja korkeakoulutukseen asti.
Hyvänä pidetään myös etenkin tasa-arvoa, vaikka siinäkin on kohentamisen varaa, sekä erikoissairaanhoitoa, joka on Kohosen mukaan kliiniseltä tasoltaan maailman parasta.
Piirainen korosti oikeusvaltioperiaatetta.
Korjattavaakin riittää. Marjo Tapaninen pitää sosiaaliturvaa liian byrokraattisena. Askeli kaipaa enemmän yhteisöllisyyttä, lähimmäisyhteiskuntaa.
Jos koulutuksesta oltiin yhtä mieltä, samaa voi sanoa perheiden tuesta, jolla romahtanut syntyvyys saataisiin jälleen nousuun. Tärkeänä panelistit pitivät etenkin perhevapaauudistusta.