Ympärillämme tapahtuu kiusaamista päiväkodista vanhainkotiin asti, mutta kenellekään ei tunnu olevan selvää, miten kiusaaminen saadaan loppumaan ja missä ovat kiusaamisen juuret.
Viime aikoina otsikoihin on noussut koulussa tapahtuva kiusaaminen. Kirjoituksissa on pohdittu sitä, kuka on vastuussa ja ovatko opettajat tehneet tarpeeksi kiusaamisen lopettamiseksi.
On mahdollista, että opettaja ei ole ehtinyt tehdä tarpeeksi, mutta on myös selvää, että yhden ihmisen toimet eivät riitä lopettamaan kiusaamista. Sen kitkemiseksi tarvitaan vahvaa yhteistyötä ja luottamusta kiusaajan lähipiirin kanssa.
Koulussa lasten tulisi olla turvassa ja vanhempien pitäisi voida luottaa siihen, että opettaja raportoi kaikesta havaitsemastaan kiusaamisesta, sillä rikoslaki määrää opettajaa tekemään näin. Samalla on valitettava tosiasia, että kiusaamistilanteista raportoiminen ja niiden selvittäminen vie opettajan mahdollisuutta toteuttaa perusopetuslain määräämää opetusta.
Opettaja on liian suuressa puristuksessa toteuttaessaan virkansa määräämiä tehtäviä. Suuressa koulussa välitunneilla sattuu ja tapahtuu. Opettajan tehtävä on selvittää tapahtuneet kiusaamistilanteet ja välittää tieto koteihin.
Välituntivalvonnan jälkeen opettajan pitäisi vastaanottaa omat oppilaat luokkaan ennen kuin lisää häiriötä syntyy, mutta välitunnin tilanteet tulisi selvittää ennen sitä. Opettajilla ei ole käytössään edes työpuhelinta, jolla voisi pyytää apua naapuriluokasta.
Kun opettaja pääsee luokkaansa, saattaa hän pahimmassa tapauksessa olla kymmenen minuuttia myöhässä ja vastassa on jälleen uusi selvittelytilanne.
Oppitunti on kirjattu matematiikaksi, mutta opettaja ehtii ohjeistaa oppilaille vain oikean sivun tehtäväksi. Osa oppilaista tekee tehtävät hetkessä ja osa ei saa edes omia kirjojaan esille ilman apua. Pian kello jo soi ja alkaa uusi välitunti.
Voimme ymmärtää, että opettaja ei kykene yksin toteuttamaan kaikkia hänelle lain määräämiä vastuita ja turvaamaan lasten oikeuksia. Lasten oikeusturvan nojalla on väärin, että yhdelle aikuiselle kasaantuu niin paljon lain määräämää vastuuta.
Vankkaa yhteistyötä etenkin vanhempien ja koulun välillä korostaa Kiva koulu -mallin kehittäjä Christina Salmivalli Helsingin Sanomien 25.9. artikkelissa. Hän korostaa vanhemman vastuuta uskoa koulun aikuisen havaintoja kiusaamisesta.
Uskomalla ja puolustamalla lastaan vanhempi mahdollistaa tahtomattaan kiusaamisen jatkumisen ja estää siihen puuttumisen.
Koulun merkittävin tehtävä on lasten oikeuksien toteuttaminen. Siinä onnistuakseen koulumaailma tarvitsee muutosta. Tarvitaan lisää vastuullisia aikuisia, opettajat tarvitsevat toimivat työ- ja yhteydenpitovälineet.
Lisäksi tarvitaan vankkaa yhteistyötä ja luottamusta vanhempien ja opettajien välille.
Jenni Paajanen
Vantaa