Kolumni

Ko­ti­kau­pun­ki­ni virta to­dis­taa, ettei ym­pä­ris­tö­tu­ho ole väis­tä­mä­tön

Pistäydyin toukokuun lopulla luokkakokouksessa vanhassa kotikaupungissani Varkaudessa.

Itäsuomalainen paperitehdastaajama oli 1970-luvulla vaarallinen paikka. Kaupunkia halkova Pirtinvirta oli niin saastunut, että sinne mulahtamista piti huolella varoa.

Luulin silloin, että Kirkan Varrella virran -biisi kertoo meidän Pirtinvirrastamme. Laulussa vilahtelee pääkalloja ja kuolleita kaloja, ja lopuksi siinä joudutaan lääkäriin.

Reilu kuukausi sitten Pirtinvirta oli kirkasvetinen, kimaltava vesiväylä.

Kesällä on aikaa lukea!

Nappaa Kaleva Digin ensimmäiset _2 kk 9,90 €_

Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa Näköislehdet ja arkisto Galleriat, videot ja live-lähetykset Podcastit Päivittäiset uutiset sähköpostiisi Pelit ja koulutukset Tilaajaedut