Isä makoilee sängyllään ja muistelee nuoruuden ystäväänsä. Tänään hänen ajatuksensa ovat 1950-luvun alussa ja sen aikaisessa naapurustossa. Päivittelemme molemmat, miten paljon maailma on muuttunut hänen 90-vuotisessa elämässään. Näytän, miten minulla on nykyään pankkikorttikin puhelimessa. Se naurattaa isää. Hänen lapsuudenkodissaan maalaiskylässä länsirajalla ei ollut edes sähköjä.

Isä asuu eräässä ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikössä, kuten virallinen termi kuuluu.  Minusta hoivakoti on hyvä sana, sillä hoivaa siellä asuvat tarvitsevat. Paikkakunta on kaupunki Lapissa.