Isä makoilee sängyllään ja muistelee nuoruuden ystäväänsä. Tänään hänen ajatuksensa ovat 1950-luvun alussa ja sen aikaisessa naapurustossa. Päivittelemme molemmat, miten paljon maailma on muuttunut hänen 90-vuotisessa elämässään. Näytän, miten minulla on nykyään pankkikorttikin puhelimessa. Se naurattaa isää. Hänen lapsuudenkodissaan maalaiskylässä länsirajalla ei ollut edes sähköjä.

Isä asuu eräässä ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikössä, kuten virallinen termi kuuluu.