Noin kymmenen vuotta sitten lehtimediassa kirjoitettiin, että robotit korvaavat pian neljänneksen lähihoitajien ja sairaanhoitajien työstä. Kuinkahan tällä hetkellä on em. arvion kanssa?
Robottien kehityskulku on edennyt suurin harppauksin. Ihmisten kaltaiset, tekoälyllä varustetut robotit ovat jo kaupan Suomessa. Myyntihinta vaihtelee 20 000–130 000 euron välimaastossa humanoidirobotin ominaisuuksista riippuen.
Televisio-ohjelmassa robotti suoritti voimisteluliikkeitä, joita ryhmä vanhuksia imitoi kuuliaisesti. Asia oli vilpitön. Yleensä uudet ja oudot edistyksellisyyteen tähtäävät asiat ruokkivat ihmisten mielikuvitusta.
Teknisten välineiden käyttö on hivuttautumassa lähemmäksi ihmisen ihoa. On kuitenkin syytä erottaa toisistaan ihmisen tehtävät robottien tehtävistä.
Koskettamista hyvässä, läsnäoloa ja empatiaa ei mikään älylaite voi täysin korvata. Ihminen kaipaa monia asioita toiselta ihmiseltä: kosketusta, vuorovaikutusta, jaettuja tunteita. Edellä mainitun kaipuun täyttymyksestä haaveilee moni sitä kuitenkaan saamatta ja kokematta. Lähinnä lienevät eläinkunnan olevaiset, tunteiden tulkit, joilla on lajeillensa laisensa mahdollisuudet tasapainottaa ihmisen empatian tarvetta.
Hoito- ja hoivatyössä empatia on yksi tärkeä paranemista edistävä tekijä, mihin roboteista ei ole ihmisen mittapuulla ajatellen. Ehkä korvikkeena jollain tavoin.
Vanhustenhoidon osalta on esitetty hoitohenkilökunnan vähentämistä entisestään, ajateltu robottien korvaavan ko. tehtävät. Tavoitteeseen lienee vielä matkaa, josko toteutuukaan. Tuohon pyrkimällä vanhukset voivat jäädä vaille humaania huolenpitoa.
Toki humanoidirobotit tai vastaavat voidaan ohjelmoida työhön, jossa niiden tarkkuus olisi perusteltua. Näkyyhän ruokaa ja tavaroita kuljettavia laiterobotteja sairaaloiden käytävillä kuten myös kaduilla muun liikenteen ohessa. Teattereissa on käytetty robotteja vastanäyttelijöinä. Mielikuvitus luo mahdollisuuksia kokeilla.
Joskin, robotteihin liittyy valmistajien taholta maksimaalisen taloudellisen hyödyn tavoittelu. Niihin on satsattu valtavasti rahaa, jotka tulisi saada joskus takaisin, korkojen kera.
Vastakohtaisesti hoito- ja hoivapaikkojen arki voi olla sitä, että jopa vaipanvaihtokertojen määrästä joudutaan tinkimään. Yhden robotin hinnalla saadaan varastot täyteen vaippoja ynnä muuta perushoitoon tarpeellista. Ennen kaikkea lisää työpaikkoja hoitajien palkkaamiseen.
En sinänsä vastusta asioiden kehittämistä, kunhan suunta on mielekäs. Osviittaa kehitykselle antaa kirjoitus vastikään Ranskasta Ouluun saapuneista humanoidiroboteista. (Kaleva 4.10.).
Leikillisesti todeten, jokaista robotin täyttämää ”virkaa” kohden seuraisi jotakuinkin sama määrä työttömiä. Mieluummin robotit työttömyyskortistoon tai kortistonhoitajiksi ja ihmisille töitä. Älylaitteet eivät vielä osanne vaatia ansiosidonnaista tai peruspäivärahaa. Näinkin syntyisi säästöjä!
Tapani Kurttila
Lapua/Ii