Aloin katsoa tänä keväänä Frendejä, 90-luvun hittisarjaa. Se on ryvettynyt viime vuosina useissa kohuissa, jotka koskevat representaatioita ja toisaalta myös niiden puutetta. Sarjaa on moitittu homo- trans- ja läskifobiseksi, ja lisäksi sitä on pidetty liian valkoisena. Epäkohtien listaan voisi lisätä myös tunkkaisen nais- ja mieskuvan, jota on vaikea olla huomaamatta sarjaa katsoessa.

Frendit on kuitenkin ennen kaikkea hauska – ei näiden epäkohtien vuoksi, vaan niistä huolimatta. Se kulttuurinen ilmapiiri, jossa komediaa kirjoitettiin vielä parikymmentä vuotta sitten, on muuttunut hyvin toisenlaiseksi. Frendien kaltaista sarjaa tuskin olisi enää mahdollista tehdä. Hauskuuden kriteerit ovat muuttuneet, mutta niin on myös katsojien sietokyky.