Myönnän, että tutisen ilmailukerhon koneen penkissä naurettavan paljon, kun Ossi Salo, 31, nostaa meidät 300 metrin korkeuteen Seinäjoen ylle. Kerhon sinivalkoinen Piper PA28 on tyypillinen harjoittelulentokone, jolla Salo kouluttaa uusia harrastajia.

Selittelen reaktiotani korkean paikan kammolla, johon Salo toteaa, että ei hänkään kerrostalon parvekkeelta mielellään katso alas.

Mutta lentäminen tuntuu erilaiselta. Ihmisen kyky hahmottaa korkeutta heikkenee 10–20 metrissä.

Hän ei osaa täysin pukea sanoiksi, mikä lentämisessä kiehtoo, vaan antaa minun kokea yläilmojen vapauden itse.