Kolumni
Tilaajille

Kolumni: Turkoosi kaunotar on maksettu omasta pussista

Virkamiesten ja poliitikkojen kellojen pitäisi kilkattaa aina, jos tarjotut lahjat ja kestitykset haiskahtavat henkilökohtaiselta edulta. Selkeää rajanvetoa on turha hämärryttää puheella some-ajan ilmiöistä.

-

Oulu on tunnettu pyöräilykaupunki, jossa kaikenkokoisilla ja kaikenikäisillä on oma polkupyörä. Kääntöpuolena Oulu on pyörävarkaiden paratiisi, mutta se ei estä ihmisiä hankkimasta uutta pyörää menetetyn tilalle. Vuosien varrella perhepiiriin on osunut kolme pyörävarkautta, ja joka kerta on harmittanut vietävästi.

Niinpä ajelen halpakaupasta toissa kesänä ostetulla peruspyörällä. Hinta oli painettu sopivasti euroa vaille kahteensataan, sillä turkoosi kaunotar oli kaupan valikoimassa lajinsa viimeinen. Vankkatekoiseen mummopyörään on ollut totuttelemista, kun on koko aikuisiän ajanut virtaviivaisilla vaihdepyörillä.

Sähköpyörä voisi olla kiva menopeli. Tätä ei ole syytä tulkita vihjaukseksi kotimaiselle pyörävalmistajille ilmaisen menopelin toiveessa. Niin minä kuin kaikki tuntemani ihmiset ajavat itse ostamillaan pyörillä.

Vihreiden varapuheenjohtaja, helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Fatim Diarra keksi taannoin pyytää Helkamalta sähköpyörän vastineeksi some-yhteisössä tehtävästä vaikuttajamarkkinoinnista.

Kohuhan siitä syntyi. Vihreällä poliitikolla ja hänen tukijoillaan on ollut vaikeuksia mieltää, että ilmaisen pyörän kinuaminen markkinointiyhteistyön tai minkään muunkaan syyn varjolla on täysin epäsopivaa. Herää myös kysymys, onko tällainen fillarivoitelu yleistä.

Vahinkoa ei korjaa se, että Diarra kertoi ensin maksavansa lahjan verotusarvon, purkavansa yhteistyösopimuksen ja lopulta maksavansa pyörän itse. Harkinta petti jo siinä vaiheessa, kun hän pyysi ja yritys tarjosi arvokkaan lahjan käyttöön. Kohun kuumassa vaiheessa Diarra arvioi, että pyörävalmistaja antoi sähköpyörän hänelle sen takia, että hänellä on seuraajia some-tilillään eikä sen takia, että hän on poliitikko.

Tämä ei ole olennaista vaan se, että lahjaa on pyydetty ja lahja on annettu. Lain silmissä virkamieheen vertautuvan valtuutetun on syytä kaikin keinoin pitää kiinni luottamuksesta. Silloin ei riitä, että itse sanoo, ettei tavoitellut taloudellista etua tai ei toiminut poliitikon ominaisuudessa pyytäessään ja saadessaan lahjan. Nyt poliisi tutkii, onko asiassa syytä epäillä rikosta.

Kuluttajalla ja äänestäjällä on oikeus tietää, milloin häneen yritetään vaikuttaa kaupallisesti. Kuluttajaviranomaisella on selkeät lakiin perustuvat ohjeet vaikuttajamarkkinoinnin ehdoista ja Kuntaliitolla puolestaan on hyvät ohjeet vieraanvaraisuudesta, eduista ja lahjoista, joita noudattamalla välttää sudenkuopat.

Sokea Reettakin sen sijaan näkee, että pyörä annettiin Diarralle sen takia, että on hän vihreä poliitikko pääkaupungista. Vihreät olivat eduskuntavaaleissa ykkönen Helsingin vaalipiirissä ja kuntavaaleissakin kakkonen. Lisäksi vihreiden missiona on saada pyörästä pääkulkuväline maan joka kolkassa. Helsingin valtuustossa saatetaan tehdä hankintapäätöksiä, joissa lahjapyörän antaja voi olla mukana.

Erikoista on sekin, jos osa poliitikoista samastuu vaikuttajamarkkinoinnin suosittelijoihin, jotka tekevät sitä työkseen rahaa tai muita vastikkeita vastaan. Kaupallinen palkkaa vastaan tehtävä  some-työ on eri asia kuin se, että poliitikkona pyytäisi ja saisi lahjan jollakin yleisesti mukavalla verukkeella. Selkeää rajanvetoa on turha hämärryttää puheella some-ajan ilmiöistä.

Oikeuskäytäntöön pohjautuva hyvä ohje on, että virkamiesten ja poliitikkojen kellojen pitäisi kilkattaa aina, jos tarjotut lahjat ja kestitykset haiskahtavat henkilökohtaiselta edulta. Eettinen pohdinta on paikallaan, jos sellaista ei ole tullut aiemmin harrastettua.

Kirjoittaja on Kalevan pääkirjoitustoimittaja.