Pielavedellä syntynyt ja Kajaaniin oppikoululaisena muuttanut Urho Kaleva Kekkonen (1900–1986) vaali nuoruutensa makumuistoja koko elämänsä ajan. Hän rakasti yksinkertaista ruokaa ja kunnioitti perinteisiä suomalaisia raaka-aineita.
Luokkatoverit alkoivat kutsua Kekkosta Känäksi. Känä oli innokas kalastaja ja nautti myös kalaruoista.
Vaikka myöhemmin Kekkonen ei juuri ruoanlaittoon osallistunut, nuoruuden kalareissulla hän joutui porukan kokiksi.
– Aina minä saan olla keittäjänä, sillä pojat eivät viitsi. Ei tämä savussa makaaminen ja tulen kohenteleminen olisi hauskaa minustakaan, mutta täytyy, sillä pojat olisivat kai ennemmin syömättä kuin keittäisivät, Kekkonen kirjoitti tyttöystävälleen Osmankajärveltä kesällä 1919 kalakeiton ääreltä.
Tapaus kerrotaan Ritva ja Risto Lehmusoksan kirjassa Urho Kekkosen pöydässä (Ajatus Kirjat 2005). Sen mukaan myöskään puoliso Sylvi Kekkonen ei viihtynyt erityisen hyvin lieden ääressä. Miniä Brita Kekkosen mukaan tämä ei osannut juuri laittaa kuin pihviä ja perunoita.
Toi linnaan riistaa ja kalaa
Presidentiksi noustuaan Kekkonen muutti linnan edustusateriat.