Olemme Oulussa asuva pariskunta ja olemme kumpikin yli 80-vuotiaita. Sairauksia on paljon, mutta olemme vielä omatoimisia.
Mutta sitten kävi niin, että ollessamme Kuusamossa vaimoni Pirjo kaatui pahasti kesämökin kuistilla 31. heinäkuuta. Vein hänet sairaalaan, jossa käsi kuvattiin ja siinä todettiin murtuma. Käsi laitettiin kantositeen varaan. Koko oikea käsi ja jalka olivat mustelmilla. Hänelle määrättiin kovat kipulääkkeet.
Tämän jälkeen tapaus siirtyi OYSin hoidettavaksi. Siellä käsi kuvattiin uudelleen 18. elokuuta ja jäimme odottamaan tuloksia.
On kulunut jo neljä viikkoa toisesta kuvauksesta, eikä vieläkään ole tullut tuloksia ja tietoa siitä mitä kädelle tehdään, vai tehdäänkö mitään. Koska kyseessä on oikean käden murtuminen, toimintakyky lopahti täysin. Kaikki lääkärit ja terapeutit tietävät miten kuntoutus pitäisi järjestää, mutta esteenä on se, että kuvauksista ei ole saatu tuloksia.
Miksi tulosten saaminen ja kuntoutuksen aloittaminen kestää niin kauan? Jäävätkö vanhukset jonotuslistalla viimeiseksi, vai jätetäänkö heidät kokonaan hoitamatta? Olisi jo korkein aika saada tietoa tilanteesta. Jos tuloksia joudutaan odottamaan näin kauan, voivat potilaat vaatia vahingonkorvauksia hoidon viivästymisestä.
Koska en tiedä kenen vastuulla asian hoitaminen on OYSissa, lähetin viime viikolla kyselyn kahdelle Pohteen päällikölle, miksi tuloksia ei ole tullut, mutta en ole saanut vastausta. Ovatko vanhusten murheet niin mitättömiä, että niihin ei kannata vastata.
Lehdessä oli uutinen, että Pohteen palveluja leikataan kohti lakisääteistä minimiä. Ovatko vanhukset ensimmäisiä leikkauslistalla? Jos vanhusten tapaturmia ei hoideta, heidän toimintakyky romahtaa nopeasti ja seurauksena on laitoshoito. Se tulee kalliiksi yhteiskunnalle.
Eino Määttä
eläkkeellä oleva 83-vuotias sosiaalijohtaja, jonka sydänpysähdyksestä on ollut lehtijuttuja muun muassa Kalevassa ja Sydän-lehdessä, Oulu