Oulussa eletään mielenterveyspuolella haastavia ja epävarmoja aikoja. Laitoshoito on siirtymässä kaupungilta Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirille ja talousleikkurilla on peloteltu mielenterveyspuoltakin.
Mielenterveyspalvelut ovat jatkossa avohoitopalveluita ja kuntouttavaa toimintaa. Epävarmuus elää niin työntekijöiden kuin mielenterveyspalveluiden käyttäjien mielissä.
Uudistus ei ole ollenkaan hassumpi vaihtoehto, jos se toteutetaan järjellä, sydämellä ja riittävällä taloudellisella tuella. Uuden Oulun avohoidossa on pyrkimys työntekijä- ja kuntoutujalähtöiseen malliin, jossa jokaiselle mielenterveyskuntoutujalle rakennetaan omaa polkua kohti kuntoutumisen tietä.
Malli vaatii todellakin taloudellisia resursseja, jotta henkilökuntaa olisi riittävästi ja henkilökunnalla olisi riittävästi aikaa tehdä työtään.
Resursseja tarvitaan myös siihen, että kuntoutujilla olisi oma mielenterveyden buffetpöytä, josta olisi mahdollisuus valita sopivat eväät kuntoutumiseen. Tähän tarvitaan myös yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa.
Paljon on nyt nostettu esille ennaltaehkäisevää työtä ja sekin on tärkeää. Se ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että nykyiset apua tarvitsevat jäisivät heitteille. On kuitenkin tärkeää panostaa oikeisiin kohteisiin, jotta uusien avuntarvitsijoiden määrä ei räjähtäisi käsiin.
Ennaltaehkäisevässä työssä pitää huomioida omaiset, työttömät, syrjäytyneet, syrjäytymisvaarassa olevat, koululaiset, työhyvinvointi ja vanhukset. Toimien pitää kohdistua täsmäiskuina oikeisiin paikkoihin, eikä saa tyytyä seurausten paikkailuun, koska se tie on jo katsottu ja tuhoon tuomittu.
Mielenterveysongelmien suuri kasvu on seurausta hyvinvointiyhteiskunnan alasajosta ja kovien arvojen ja rakenteiden ylösajosta. Näihin pitää puuttua kovan hellällä kädellä.
Tulevalla valtuustolla on tasan kaksi vaihtoehtoa: satsata pikkuisen lisää mielenterveystyöhön resursseja ja ryhtyä oikeisiin toimenpiteisiin tai leikata mielenterveyspalveluista, vaikka sillä kuuluisalla juustohöylällä.
Ensiksi mainittu vaihtoehto toisi säästöjäkin pitkällä tähtäimellä, kun taas jälkimmäinen vaihtoehto tuottaa tasaisesti lisämenoja yhteiskunnalle tai pahimmassa tapauksessa aiheuttaa suuren inhimillisen katastrofin. Jokainen päättäjä voi valita, kunhan kantaa vastuun valinnastaan.
Jani Laitinen
kuntavaaliehdokas (vas./sit.)
Oulu
