Juustot sieltä, lihat täältä, kalat tuosta ja tuore leipä tuolta kainaloon. Se on pariisilaisille arkipäivää.
Yleisradio kertoi pari viikkoa sitten, että kivijalkakauppa ei ole Pariisista katoamassa mihinkään. Kivijalkoihin on pikemminkin syntynyt uusia luomu- ja lähiruokakauppoja suljettujen tilalle.
Oulusta pientä juustokauppaa on turha hakea. Muukin kivijalka on keskustasta vähitellen hiipunut.
Poikkeuksen tekevät harvalukuiset leipomokahvilat. Kivijalkakauppakeskittymäksi tarkoitettu kauppahalli lähes kumisee tyhjyyttään.
Oulu ei ole Pariisi. Ei edes sen jälkeen, kun kirjaston taakse nousee Eiffelin tornin kaltainen monumentti, kuten kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jarmo Husso (kok.) on visioinut.
Pariisi on miljoonakaupunki, Oulu maailman mitassa pieni maaseutukaupunki.
Monipuolinen, muutamiin tuotteisiin erikoistunut pienten kivijalkamyymälöiden mosaiikki ei silti ole pelkästään suurkaupunkien luksusta. Lähikauppojen katoaminen kaupunkien keskustoista ei ole luonnonlaki.
Kaavoituksella ja muilla poliittisilla päätöksillä voidaan ohjata kaupan investointeja kaikkialla, jos tahtoa riittää.
Oulussa kauppa on jo pitkään suunnannut laitamien marketteihin. Uutta Prismaa kaavaillaan Ruskoon. Citymarket siellä jo on.
Trendi on sama ympäri Suomen. Kauppakeskukset tehdään hyvien liikenneyhteyksien varrelle. Niihin tullaan autoilla. Autottomat kerjäävät kyytejä muilta tai tyytyvät yhä harveneviin lähikauppoihin.
Verkkokauppa viimeistelee monen erikoismyymälän osalta sen, mihin jättimarketit eivät kykene. Kivijalka ei pärjää hintakilpailussa verkon laajalle tarjonnalle. Verkko syö etenkin vaate- ja kenkäkaupat.
Pariisin kivijalat seisovat kaupunkilaisten suosion varassa. Ihmiset kaipaavat lähipalveluita: ihmisen kokoista myymälätarjontaa, jossa myyjä tuntee asiakkaansa. Sellaisia lähikauppoja, joihin pääsee kävellen.
Ilman yhteiskunnan tukea ei homma Pariisissakaan toimi. Kaupungissa on Ylen jutun mukaan tiukennettu kaavoitussäännöksiä.
Pariisin kaupunki suojaa keskustan kivijalkaliikkeitä muun muassa sillä, että niiden tilalle ei saa perustaa muuta toimintaa. Kaavalla voidaan säätää jopa niin, että suljetun leipomon tilalle saa tulla ainoastaan toinen leipomo.
Kaupunki on myös lunastanut tyhjäksi jääneitä liiketiloja ja vuokraa niitä eteenpäin. Näin on haluttu tukea monipuolista kaupunkirakennetta.
Suomessa kaavoitus on jarruttamisen sijasta pikemminkin vauhdittanut kaupan siirtymistä suuriin keskuksiin kaupungin laitamille.
Kauppa on voimakkaasti kahden kauppaa. Se on keskittynyt K-ryhmän ja S-ryhmän käsiin. Niiden hallussa on yli 80 prosenttia päivittäistavarakaupasta. Toiminta on viimeksi kuluneet vuodet ollut erittäin kannattavaa.
Suurilla keskusliikkeillä on vahva asema vaikuttaa kaavoitukseen. Niiden liiketoiminnan kannalta edullista on keskittää kauppa suuriin yksiköihin. Pienen itsenäisen kaupan elintila on kuihtunut pois.
Miksi kivijalkakaupan edellytyksiä pitäisi vahvistaa? Syitä riittää.
Ei ole hyvä rakentaa kaupunkia autoilun varaan. Nyt näin pitkälti on.
Oulussa kaupunkikeskustan elinvoima on monen selvityksen mukaan nuupahtanut. Kauppakeskus Valkea yksin ei riitä sitä elvyttämään.
Pienet myymälät olisivat omiaan tuomaan kaivattua ihmisvilinää.
Tuotteiden laatu on pienissä myymälöissä yleensä korkea. Kun kauppias tuntee asiakkaan, ei huonoa kehtaa myydä.
Hinta voi olla korkeampi, mutta se ei ole nykyiselle laatutietoiselle kaupunkikuluttajalle aina keskeisin kriteeri.
Tornihotelli ei tee Oulusta Pohjolan Pariisia. Ei sitä tekisi muutama juustopuotikaan. Mutta hieman nykyistä elävämpi keskusta kivijalkakauppoineen veisi ainakin askeleen verran siihen suuntaan.