Kir­jai­li­ja Joni Skif­tes­vik kir­joit­taa edel­leen, mutta työ­tah­ti on lep­pois­tu­nut – "Se tuntuu ylel­li­sel­tä"

Joni Skiftesvik.
Joni Skiftesvik.

Minulle kuuluu hyvää. Missään direktiivissä ei onneksi kielletä eläkeläistä tekemästä työtä – ja vieläpä sellaista työtä, josta tykkää. Kirjoitan edelleen, mutta en yhtä paljon kuin nuorempana.

Odotan kuin Kokko-Mikko joulua sitä päivää, kun tasavalta pääsee eroon tuosta joka paikkaan lonkeronsa työntävästä viheliäisestä kulkutaudista ja aletaan elää normaalia elämää. Sitten voin taas kaapata lapsenlapsia syliini ilman maskia.

Suutuin kerran, kun itseään kai nokkelana pitävä herra kysyi minulta, onko kirjoittaminen oikeaa työtä. Sappeni kihisi, mutta onnistuin pysymään rauhallisena ja vastasin maksavani tuloistani veroa niin kuin hänkin, joten kyllä kai kertomusten kyhäämistä voi oikeana työnä pitää. Jos se olisi huvittelua tai pelkkää ajankulua niin tuskinpa siitä verotettaisiin.

Pelkään nykyään erikoisluvalla ajokortin saaneita nuoria autoilijoita. Olen nähnyt lyhyen ajan kuluessa monta vähältä piti -tilannetta. Päättäjät puuttukaa tähän asiaan!

Kaunis pohjoinen kaupunki on muutettu lyhyessä ajassa sekavaksi ja rumaksi nousukaskyläksi.
Joni Skiftesvik

Epäilen tulevien sukupolvien arvostelevan kriittisesti Oulun kaupungin typeriä kaavoitusratkaisuja torihotelleineen, Isonkadun katkaisuineen ja muine hölmöilyineen. Kaunis pohjoinen kaupunki on muutettu lyhyessä ajassa sekavaksi ja rumaksi nousukaskyläksi.

Noloa myöntää, mutta jäin hiljattain autolla kiinni erään marketin huonosti auratulle parkkipaikalle lumipyryn aikana. Yli 90-vuotias pappa antoi minulle ratkaisevaa apua ja paljastui jutellessamme tunnetuksi oululaiseksi liikemieheksi ja entiseksi jäärata-ajajaksi. Kun kiitin häntä, hän sanoi yrittävänsä tehdä joka päivä ainakin jonkun ihmiset iloiseksi. Hieno periaate!

Töissä saan pakertaa nykyisin aivan omaan tahtiini kelloa vilkuilematta tai aikatauluja noudattamatta. Se tuntuu toisinaan aivan uskomattoman hienolta ja ylelliseltä, kun muistelen toimittajavuosiani ainaisine kiireineen ja paineineen.

Ensimmäiseksi aamulla luen lehden ja kuuntelen radiouutiset ollakseni varma, että maailma on suunnilleen samannäköinen kuin eilenkin. Vasta sen jälkeen voin rauhoittunein mielin ottaa personkupin kahvia.

Viimeiseksi illalla kuuntelen uutiset ja katson telkkaria, jos sieltä sattuisi tulemaan vaikkapa hyvä sarjafilmi. Vuoteessa luen vielä kirjaa, kunnes nukkumatti käy heittämässä unihiekkaa silmiini.

Hullaannun yleensä, kun lastenlapset tulevat käymään. Aina heillä on papalle kerrottavaa ja papalla heille. Rakennamme legoilla, luemme kirjoja, leikimme autoleikkejä ja konttaan selkäni kipeäksi, mutta hauskaa meillä on.

Olen hyvä pitämään kiinni sovituista aikatauluista. Vältän viivästymistä ja myöhästymistä viimeiseen asti, kaikin keinoin. Tykkään huonoa, jos vastapuoli ei pidä kiinni sovituista aikatauluista. Sellainen on epäkohteliasta eikä sovi suomalaiseen käytöskulttuuriin.

Olen huono laulamaan tai oikeastaan en tiedä olenko niin huono, koska en koskaan laula. Koen, että laulaminen ei ole minun juttu. Toisten laulua ja musiikkia kyllä kuuntelen mielelläni. Näytelmiini olen tehnyt jonkin verran sanoituksia ja kyllä ne kelpo viisuilta – muiden laulamina – kuulostavat.

Viimeksi matkustin Osloon, Viikinkimuseoon. Olen viikinkifani ja reissu oli onnistunut. Niin oli edellinen reissukin Roskilden viikinkimuseoon. Taas kerran vakuutuin mielessäni, että varmaankin viikingit ovat liikuskelleet Perämerelläkin, vaikka sitovia todisteita ei ole vielä olemassakaan. Varjakka-nimeä en sellaisena pidä. Ehkäpä löytyy joskus viikinkilaivan hylky!

Seuraavaksi matkustan Raatteen tielle. Olen käynyt siellä muutaman kerran aiemmin. Nyt on jälleen ilmestynyt alan kirjallisuutta ja Raate kutsuu väkevästi. Voi olla, että poikkean myös Vienassa.

Hävisin hiljattain Kimble-pelissä Paulukselle. Se oli ensi kuussa viisi vuotta täyttävän lapsenlapseni ensimmäinen Kimble-peli. Kyllä hänen kuuluikin voittaa, minä pelasin tosin höpsösti ja hän oli terävä kuin ammattilainen.

Forum24-lehden muutamalla lauseella -palstalla tunnetut oululaiset jatkavat lauseita ja ottavat itsestään selfien.