Kioton ilmastosopimuksen kymmenvuotiskakku kannettiin tiistaina Balin kokouskeskuksen sisään kameroiden ristitulessa. Kakun saapuminen oli yksi harvoista selkeistä ja konkreettisista tapahtumista ilmastoneuvotteluiden jatkuessa tiistaina. Ministerivaiheen alkaessa keskiviikkona on jo kutakuinkin selvää, ettei Balilta aivan tyhjin käsin lähdetä.
Perjantaina kokouksen puheenjohtaja antaa julistuksen, jossa määritellään kaivattu "tiekartta" jatkoneuvotteluita varten.
Tosin viime hetkiin asti jää auki, mitä tuo julistus oikein pitää sisällään. Kyse on muun muassa siitä, mainitaanko tekstissä teollisuusmaille tarve vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä 25-40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.
Lukema tulee maanantaina Nobelilla palkitun kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n laskelmista, joiden mukaan tuollainen vähennys tarvitaan, jotta ilmaston lämpötila ei nousisi peruuttamattoman ja vaarallisen paljon.
EU yhtyy tähän näkemykseen, Yhdysvallat ei.
EU vetoaa ihmisten
enemmistöön
Balilla ei tehdä mitään uusia sitovia päätöksiä, vaan päätetään niitä koskevien neuvotteluiden aloittamisesta. Amerikkalaisten tulkinnan mukaan mikä tahansa luku tekstissä kuitenkin sitoisi lopputulosta liikaa.
Muiden rikkaiden teollisuusmaiden - Japani, Kanada, Australia - todellisista asenteista liikkuu hyvin ristiriitaisia viestejä. Etenkin Kanadan nykyhallitus on onnistunut saamaan monien ilmastoaktivistien vihoja päälleen.
Amerikkalaisilta ja EU:n edustajilta kysellään vuoronperään, kokevatko he olevansa eristyksissä ja ilman liittolaisia. Kumpikin vakuuttaa, ettei koe.
"Ei todellakaan. Meidän tukenamme on ihmisten enemmistö. Muiden pitäisi tuntea olevansa eristyksissä", muotoili asian EU:n ympäristökomissaari Stavros Dimas. Hänen mielestään kansalaiset ovat tällä hetkellä huolestuneempia ilmaston muuttumisesta kuin hallitukset.
YK:n pääsihteeri
avaa ministerivaiheen
Muitakin asioita on auki, kuten se, mainitaanko lopputeksteissä mitään lento- ja laivaliikenteen päästöistä. Jälleen EU:n mielestä pitäisi, moni muu on vastaan.
Saavutusten piikkiin kuitataan kehitysmaiden auttamiseksi perustettava sopeutumisrahasto, jonka toiminnasta päästiin yhteisymmärrykseen.
Viikon aikana on puhuttu ja puhutaan muun muassa metsäkadon estämisestä, teknologian siirrosta, hiilidioksidin varastoinnista ynnä todella paljosta muusta. Keskiviikkona konkreettinen vääntö sopimussisällöstä vaihtuu ainakin toviksi juhlapuheisiin, kun Indonesian presidentti Susilo Bambang Yudhoyono ja YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon avaavat ilmastokokouksen ministerivaiheen.
Ministereitä suuremman huomion saattaa silti saada tuore nobelisti Al Gore, jota odotetaan saarelle torstaina.
Tiistaina Balilla asettuivat rivistöön ne miehet, jotka kymmenen vuotta sitten kantoivat vastuun Kioton sopimuksen neuvotteluiden organisoinnista. Heidän viestinsä oli selvä: jokaisen maan neuvottelijalla on oltava myös hallituksensa todellinen tuki.
Viesti oli suunnattu etenkin Yhdysvalloille. Heidän neuvottelijansa Kiotossa hyväksyivät linjauksia, joita Washingtonissa ei ollut poliittisesti mitenkään mahdollista saada läpi - ei edes ennen George W. Bushin aikaa.
Balilla näkyvimmin äänessä on juuri EU, joka komissaari Dimasin mukaan jatkaa maailmanlaajuista johtajuutta kamppailussa ilmastonmuutosta vastaan.
Myös amerikkalaiset tuovat omia näkökulmiaan tomerasti esiin, hallituksen edustajat yhdenlaisia, järjestöjen ja osavaltioiden edustajat toisenlaisia.
Sen sijaan esimerkiksi Kiinasta ei kuulu ulospäin juuri mitään, saati sitten Saudi-Arabiasta, jonka mielenkiinto on ihan muualla kuin öljyn käytön rajoittamisessa. Kaikki tämä tarkoittaa, ettei EU:n tavoitteista hevin tule kaikkien hyväksymiä yhteisiä tavoitteita.
Pingviinitkin
vaikeuksissa
Samaan aikaan erilaiset järjestöt kantavat kokouspaikalle tauotta aina uusia kauhuviestejä ilmaston muuttumisen vaikutuksista. Tiistain antiin kuuluu muun muassa WWF:n tieto, että lämpeneminen alkaa uhata etelämantereen pingviinejä. Alue nimittäin lämpenee viisi kertaa maapallon keskiarvoa nopeammin.
Pingviiniyhdyskuntien koko on jo rutkasti pienentynyt, ruokaa on entistä vaikeampi saada, poikasia hankala kasvattaa.
Orankien suojelijat puolestaan ovat sitä mieltä, että huomio eläinkunnassa pitäisi kiinnittää jääkarhujen sijasta orankeihin. Niiden elinympäristö Indonesiassa kun vielä voidaan pelastaa, jääkarhuilla se alkaa olla työläämpää.
Tässä asiassa orankien tukena on Yhdysvaltain hallitus.