Kilpailukykyneuvotteluiden loppusuoralle on syntynyt Nordean ekonomistin Olli Kärkkäisen mielestä erikoinen tilanne, kun sopimus on jäänyt odottamaan nimenomaan vientiteollisuuden ja palvelualojen sopua.
– Ne, joilta viedään kaikkein eniten, eli julkisen sektorin työntekijät – nehän ovat kaikki sopineet.
Kärkkäinen viittaa lomarahojen leikkaamisiin julkisella sektorilla. Hänen mukaansa myös hallituksen veroporkkanat suosivat yksityisiä aloja julkisia enemmän.
Toisaalta heikko taloustilanne on viime vuosina kohdellut yksityisen sektorin työntekijöitä julkisia aloja kovemmin.
– Työllisyystilanteen heikkeneminen on näkynyt enemmän yksityisellä sektorilla, Kärkkäinen myöntää.
Ennen kaikkea taantuman maksajiksi ovat joutuneet irtisanomisissa työnsä menettäneet ihmiset. Tätä korostaa vielä hallituksen linja, jossa taloutta aiotaan sopeuttaa enemmän menosäästöjen kuin verotuksen kautta.
– Se kohdistuu työttömiin, eläkeläisiin ja lapsiperheisiin, Kärkkäinen luettelee.
– Tämä kilpailukykysopimus on nimenomaan palkansaajien osuus säästötalkoisiin, hän jatkaa.
PAM ja Metalliliitto
neuvottelevat tiukimmin
Mutta miksi kilpailukykysopimus on jäänyt odottamaan nimenomaan Metalliliiton ja Teknologiateollisuuden sopimusta, ja miksi toinen suurliitto PAM ei ole vielä pannut nimeään paperiin? Tähän työmarkkinalähteistä ei tuntunut perjantaina löytyvän yksiselitteistä vastausta.
Palvelualoilla on verrattain paljon osa-aikaista työvoimaa, joten neuvottelut työajan pidentämisestä voivat olla siellä hankalampia kuin joillain muilla aloilla.
PAM on suoraan sanonut odottavansa, mitä Metalliliitto ja Teknologiateollisuus päättävät. Ilmeisesti suurliitto haluaa viimeiseen asti välttää sellaisen tilanteen, jossa se hyväksyisi sopimuksen ja Metalliliitto kaataisi sen kalkkiviivoilla.
Metalliliitto ja Teknologiateollisuus ovat taas tottuneet olemaan työmarkkinaneuvotteluissa pelureita, joiden neuvottelut ratkaisevat kokonaisia neuvottelukierroksia muidenkin puolesta.
Kilpailukykysopimuksella on tarkoitus parantaa juuri vientiteollisuuden tilannetta ja työpaikkoja, mutta alalla on hyvin erilaisia yrityksiä: toiset pärjäävät hyvin, toiset huonommin. Tämä tuo ilmeisesti neuvotteluihin paineita molemmille puolille.
Kyse voi olla osittain myös ”normaalista” työmarkkinapolitiikasta, jossa kummankin osapuolen neuvottelijoilla on omia erityisiä syitään pitää tavoitteistaan kiinni viimeiseen saakka. Taustalla voi olla esimerkiksi neuvotteluja koskevia järjestöpäätöksiä tai neuvottelijoiden tavallista kovempia tarpeita saada omia joukkoja tyydyttävä tulos ja vahvistaa siten omaa henkilökohtaista asemaansa.
STT:n mukaan SAK hyväksyi perjantaina kilpailukykysopimuksen ehdollisena, kunhan Metalliliitto ja PAM lähtevät mukaan. Metalliliiton Riku Aalto kertoi STT:lle, että Metalliliitto ja Teknologiateollisuus lähestyivät toisiaan viime yönä ja ne yrittävät saada neuvotteluratkaisun puoleenpäivään mennessä. PAMin hallitus kokoontuu iltapäivällä.