Tulipalot: Oulun Top­pi­las­sa syttyi aa­mu­yöl­lä kolmas ta­hal­li­sek­si epäilty palo

Koulut: Oulun ainoa kak­si­kie­li­nen enk­ku­luok­ka pyörii Poh­jois-Ri­ta­har­jus­sa

Ihmiset: Hai­luo­to­lai­sel­la Juha Topilla on tai­to­ja, joiden vuoksi elo­ku­va­tuo­tan­not soit­ta­vat hänelle

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Essee
Tilaajille

Kiitos viih­tees­tä ja hei hei, kruu­nu­päät: "Koko mo­nar­kia on älytön van­han­ai­kai­nen käy­tän­tö, josta hyö­ty­vät lähinnä juo­ru­leh­tien osak­kee­no­mis­ta­jat"

Jos prinssi Harryn kohupaljastukset tuhoavat brittimonarkian, olen tyytyväinen.

En ole rojalisti, mutta voin vilkaista. Suunnilleen niin ajattelin, kun jouluna panin Netflixin Harry & Meghan -dokumenttisarjan ensimmäisen jakson pyörimään.

Samasta suoratoistopalvelusta olin aiemmin toljottanut The Crownia, fiktiivistä mutta todellisiin henkilöihin pohjautuvaa kuninkaallisdraamaa. Olin kyllä kiinnostunut Britanniasta – vietin siellä aikoinaan vaihto-oppilasvuoden – mutta kuninkaallisista en ollut aiemmin juuri piitannut. He olivat mielestäni tylsiä puhumattomia päitä, kolkosti hymyileviä luokkayhteiskunnan upporikkaita maskotteja.

The Crownin myötä tilanne muuttui. Käsitykseni brittimonarkiasta ei parantunut, päinvastoin. Järjestelmä näytti aina vain irvokkaammalta.

Mutta ohjelman katsominen sai minut googlaamaan ahkerasti lisätietoja Windsorin perheestä ja eritoten niistä sen jäsenistä, jotka jollain tapaa poikkesivat normista tai törmäsivät sukunsa viktoriaanisiin sääntöihin.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.