Maanantaina katastrofin merkit ilmassa, tiistaiaamuna syvä helpotuksen huokaus. Lähipäivistä saati lähiviikoista on aikaista sanoa mitään.
Odotukset maailman ja Suomen talouden kehityksestä seurailevat nyt Lähi-idän uusimman sodan käänteitä ja erityisesti presidentti Donald Trumpin aivoituksia.
Maanantai-iltana Suomen aikaa Trump esitti arvion, jonka mukaan sota loppuu "hyvin pian". Tämä riitti markkinoille niin Yhdysvalloissa, Aasiassa kuin Euroopassakin. Uuden talouskriisin uhka näytti hälvenevän.
Kriisin uhka syntyi, kun öljyn hinta ampaisi kohta Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäyksen alettua yli 100 dollariin barrelilta. Näin kävi, kun liikenne maailman tärkeimmällä öljynkuljetusväylällä Hormuzinsalmessa katkesi. Myös öljyn tuotanto on alueella kärsinyt drooni- ja ohjusiskuista.
Muuttivatko Trumpin lausunnot tämänhetkisen sotatilanteen? Eivät. Silti jo lupaus sodan päättymisestä riitti tässä kohdassa. Se haluttiin kuulla.
Vielä sodan alussa Trump vaati Iranin nykyhallinnon ehdotonta antautumista. Nyt voitoksi riittää se, että Iranin sotilaallinen uhka ja kyky valmistaa ydinase saadaan pitkäksi aikaa eliminoitua.
Trumpista tapahtumat todistavat jälleen sen, että tiukassa paikassa hän alkaa peruutella. Nyt siksi, että talouskriisin uhka alkoi näkyä myös Yhdysvaltojen pörssikursseissa ja polttoaineiden hinnoissa.
Narsistinen päämies ei halua itseensä liitettävän epäonnistumisia. Nyt maailma hyötyi hänen omahyväisyydestään.
Tiistaina pörssikurssit kääntyivät Suomessakin nousuun. Sodan kestoa ei kuitenkaan vielä pysty sanomaan. Öljyn maailmanmarkkinahinta putosi huipustaan jo maanantaina mutta jäi selvästi korkeampiin lukemiin kuin ennen sodan alkua.
Tämä näkyy polttoainemittareilla myös Suomessa, nostaa pitkien etäisyyksien maassa kuljetusten hintaa ja sen kautta lukuisten tuotteiden hintoja. Ja jos taas inflaatio kiihtyy, se näkyy ennen pitkää korkojen nousuna. Maanantaista tiistaihin 12 kuukauden euribor jo nousi Suomessa lähes 0,2 prosenttiyksikköä.
Kaikki tämä heikentää meillä kuluttajien luottamusta, jonka matelu syvissä miinuslukemissa on ollut keskeinen talouskasvun jarru.
Korona ja Venäjän hyökkäyksen seuraukset veivät uskon parempaan niin alamaihin, että selviinkään kasvun merkkeihin ei luoteta. Pienetkin kielteiset tapahtumat kotimaassa tai maailmalla saavat luottamuksen taas vajoamaan.
Reagointiherkkyys juuri kielteisiin uutisiin on kansakunnalla tapissa.
Ehkä tämän vuosituhannen alku tuuditti monet uskomaan, että vakavien kriisien aika on maailmassa ohi. Tosiasiassa takavuosien seesteiset ajat taisivat olla poikkeusvaihe. Nykyinen isompien ja pienempien kriisien täyttämä jakso taas on historian vanhaa normaalia.