Kävin Pudasjärvellä 9.3. vaalikiertueella. Vietin muutamia tunteja kauppojen edessä jakaen vaalimateriaaliani. Näin tuttuja ja tuntemattomia, vaaleista ja äänestyksestä kiinnostuneita ja kiinnostumattomia. Neljä lippalakki/pipopoikaa jäi erityisesti mieleeni, sillä heidän kertomuksensa vapaa-ajan viettopaikan puutteesta ja tunteesta ettei Pudasjärvellä ole mitään, sai minut varsin huolestuneeksi.
Pojat kertoivat miten heidät oli käsketty kaupan sisätiloista ulos pakkaseen, vaikka heillä ei ollut muuta lämmintä paikkaa missä odottaa linja-autoa.
Mietin sen kuultuani, ettei kauppa todellakaan ole mikään paras mahdollinen vapaa-ajan viettopaikka, mutta että ulos pakkaseen odottamaan? Vartijan alatyylisen ilmaisun saattelemana? Kysyin sitten asiaa sähköpostitse ylemmältä toimihenkilöltä, ja sain pahoittelevan vastauksen.
Nuorikin asiakas on aina asiakas, toivottavasti Pudasjärven pojat saavat nyt erilaista kohtelua kuin aiemmin. Itse olen asiakas, joka äänestän useimmiten jaloillani, jos saan huonoa ja epäasiallista palvelua.
Poikien kommentti "Minusta on tykännyt vain yksi opettaja koko kouluhistorian aikana", sai minut vakavasti jälleen pohtimaan millaisia me opettajat oikein olemme, ja mitä viestimme ympärillemme.
Pidämmekö vain kilteistä ja hiljaisista tytöistä, jotka ottavat vastaan tietoa ja joita on "helppoa" opettaa?
Kuka koulussa tykkää äänekkäistä, vilkkaista ja levottomista pojista? Entä toiminnallisista tytöistä? Tarvitseeko opettajan tykätä oppilaistaan? Ja miten osoitamme tykkäämisen/tykkäämättömyyden?
Anne Niskanen kansanedustajaehdokas (kok.) Muhos