Kun Inga Mellenius näki viime syksynä ilmoituksen, että valtakuntaan etsitään jälleen Vuoden mummua tai pappaa, ryhtyi hän hetkeäkään empimättä tuumasta toimeen.
– Ilmoitin siltä seisomalta Penan mukaan kilpailuun. Isä on hyvä mies, Inga Mellenius sanoo.
Kempeleläinen Pena eli Pentti Mellenius, 86, valikoitui lopulta 149:stä Vuoden mummu ja pappa -ehdokkaasta neljäntoista finalistin joukkoon.
Oulussakin toimivan vanhusseurapalvelu Seurana Oy:n organisoiman kilpailun voitto ja Vuoden mummu -tunnustus meni tällä kertaa porilaiselle 90-vuotiaalle Aila Bärlundille, mutta Pentti Mellenius pitää jo ehdolla oloa ja finalistien joukkoon pääsyä suurena kunnianosoituksena.
– Olen hyvin yllättynyt ja erittäin otettu tällaisesta huomiosta, Mellenius lausuu liikuttuneena.
Takana raskaita aikoja
Pentti Mellenius sanoo kaikenlaisen piristyksen tulevan nyt tarpeeseen, sillä takana on raskaita aikoja.
– Pari edellisvuotta on mennyt taistellessa kahta syöpää vastaan. Ensin tuli paksusuolen syöpä ja sitten haimasyöpä. Jälkimmäinen leikattiin heinäkuussa ja viikko sitten sain viimeiset sytostaatit. Nyt elämme siinä toivossa, että tauti olisi selätetty.
Mellenius kertoo vointinsa olevan nyt muutoin hyvä, mutta painoa mies on menettänyt syöpätaistelussa parikymmentä kiloa eikä lenkkitossua jaksa enää laittaa toisen eteen entiseen malliin.
– Urheilumiehenä se tietysti ottaa tiukille. Olen alkanut nyt hiljalleen kohottamaan kuntoa ja tein tänään uuden kävelyennätyksen, kilometrin ja sata metriä, Mellenius iloitsee.
Sairastelun lisäksi myös koronapandemia on varjostanut viime aikoja.
– Minulla on neljä tytärtä, kymmenen lastenlasta ja kolmetoista lastenlastenlasta. Siinä on mukavaa säpinää, kun kaikki ovat paikalla yhtä aikaa. Koronan ja sairasteluni vuoksi ei mitään isoja perhetapaamisia ole kuitenkaan voinut aikoihin järjestää. Se harmittaa kovasti, että olen joutunut rajoittamaan tärkeiden ihmisten kohtaamisia.
Vaikka kasvokkain tapaamiset jälkipolvien kanssa ovat jääneet olosuhteiden pakosta vähemmälle, lämpimät välit ovat säilyneet.
– Pena on sellainen isä ja pappa, joka rakastaa ehdoitta ja hyväksyy meidät kaikki täydestä sydämestään juuri sellaisina kuin me olemme. Hän on aina ymmärtänyt nuorten vinkeitä ja kannustanut meitä aikuisiakin tiukissa paikoissa. Isää on kiittäminen hyvästä itsetunnostani, Inga Mellenius kiittelee.
Pentti Mellenius kuuntelee tyttärensä kehuja tyytyväisenä.
– Minulle on ollut tärkeää, että jälkikasvu voi olla ylpeä sukujuuristaan ja että he tuntevat kodin sellaiseksi paikaksi, jonne voi aina tulla.
Monille tuttu
Pentti Mellenius on Oulun seudulla monelle tuttu mies.
Mellenius teki työuransa maanrakennuskoneiden ja ajoneuvojen parissa, viimeiset työvuotensa hän toimi Pörhön tavara-autokeskuksen veturina.
Mellenius on ollut mukana Kempeleen kunnallispolitiikassa monissa luottamustehtävissä, muun muassa kunnanvaltuuston puheenjohtajana ja hallituksen varapuheenjohtajana.
Mies on ollut mukana kehitysvammaisen tyttärensä myötä aktiivisesti myös paikallisessa kehitysvammatyössä.
– Veteraanityökin on lähellä sydäntäni. Olen edelleen valtakunnallisen Sotaveteraaniliiton hallituksessa mukana ja kunniapuheenjohtajana Kempeleen reserviupseerikerhossa sekä rintamaveteraanien Kempeleen osastossa, Mellenius kertoo.
Mellenius palkittiin ansioistaan viimeksi viime kesäkuussa Suomen Leijonan ritarimerkillä.
– Kyllä Pena olisi Vuoden pappa -tunnustuksenkin ansainnut, mutta kyllä hän on sitä ilman präniköitäkin, Inga Mellenius tuumaa ja antaa isälleen pitkän ja lämpimän halauksen.
– Se on elämän tärkein saavutus, Pena toteaa ja halaa takaisin.