Kello kävi, kellon ympäri

Balin neuvotteluiden takarajan piti olla paikallista aikaa kello 12. Sitten paperit piti kääntää YK:n virallisille kielille, monistaa ja lopettaa kokous juhlavasti noin viideltä.

Balin neuvotteluiden takarajan piti olla paikallista aikaa kello 12. Sitten paperit piti kääntää YK:n virallisille kielille, monistaa ja lopettaa kokous juhlavasti noin viideltä.

Viideltä ei ollut näkyvissä vihjaustakaan siitä, milloin kokous oikein loppuisi. Kaikki oli jumissa - tai ei kaikki mutta riittävästi, mukana vaikein kohta päästövähennyksistä. Sitä oli hinkattu kello 03.15 asti. Aamulla se meni yhteen ministeriryhmään, jossa ei tullut valmista. Sitten otettiin pienempi ministeriryhmä. Hidasta oli edelleen.

Yhdysvaltain tiedotustilaisuuden piti olla ensin 09.30, sitten kello 14, sitten 15, sitten 16 ja sitten ei uutta aikaa enää luvattukaan. Puoleenyöhön mennessä sitä ei oltu pidetty. Samoin kävi monelle muullekin luvatulle asialle. Puoleltaöin ei ollut vielä mitään valmista, joten mitään ei virallisesti voinut kommentoida, ei kiittää, ei moittia. Eikä mainita nimeltä. Jos joku virallisessa tilaisuudessa puhui Yhdysvalloista, hän lausui nimen seuraavasti: "Kioton sopimuksen liitteen yksi ulkopuolella oleva maa."

Ympäristöjärjestöt jakoivat päivittäin "päivän fossiili" -palkintoa maalle, joka kulloinkin on eniten hidastanut neuvotteluita. Kanada ja USA päätyivät kutakuinkin tasoihin, Japani tuli kolmosena. Yöllä yhdeltä esittelytiskiltä kuului naurua ja hoilaamista. Taululla oli lappu: "Pienet saarivaltiot hukuttavat tässä surujaan ennen hukkumista."

Itä-Timorille ehtinyt YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon oli kurvaamassa takaisin Balille vauhdittaakseen loppuponnistusta tai ehtiäkseen loppuseremonioihin. Vain osa ministereistä ja muusta porukasta osallistui viimeisiin vääntöihin, joten he ehtivät käväistä hetken lepäämässä ennen kokoontumista päättämään, mitä Balilla on sovittu.

Toimittajat jäivät puolenyön tuolla puolen odottelemaan tiedotustilaisuuksia, joiden piti olla aamupäivällä ja joiden ajankohta näytti uhkaavasti todella lähestyvän aamupäivää - seuraavaa sellaista.

Jos kerran koko maailmaa syleilevistä ja joko sitä parantavista tai entisestään pilaavista asioista piti päättää, niin ei kai sen ollut määräkään helppoa olla.

Ilmoita asiavirheestä