Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvalla on sairausvakuutuslain mukaisesti oikeus saada korvausta sairauden hoitoon liittyvästä matkasta aiheutuneisiin, omavastuun ylittäviin matkakustannuksiin.
Korvauksen maksaa Kansaneläkelaitos (Kela) ja se määräytyy pääsääntöisesti edullisimman käytettävissä olevan julkisen kulkuneuvon mukaan. Jos julkista liikennettä ei ole käytettävissä tai potilaan terveydentila ei salli sen käyttöä, korvataan taksimatka.
Kelan julkaisemista sairaanhoitokorvaustilastoista nähdään, että sekä valtakunnallisesti että Pohjois-Pohjanmaalla yli puolet kaikista matkakorvauksista on jo pitkään maksettu taksimatkojen perusteella.
Esimerkiksi vuonna 2024 Kansaneläkelaitos maksoi valtakunnan tasolla matkakorvauksia yhteensä 343 miljoonaa euroa, josta taksimatkojen osuus oli yli 200 miljoonaa euroa. Pohjois-Pohjanmaalla maksetut matkakorvaukset olivat noin 37 miljoonaa, josta yli 23 miljoonaa aiheutui taksimatkoista.
Kyse on toki suhteellisen pienestä rahasta vaikkapa Pohteen yli kahden miljardin euron vuosittaisiin menoihin verrattuna. Samalla Pohteen tavoiteohjelmassa on kuitenkin useita merkittävästi pienempiä säästökohteita, jotka johtavat esimerkiksi toimipisteiden lakkauttamiseen tai niiden palveluiden supistamiseen. Tällöin joidenkin potilaiden etäisyys terveydenhuollon palveluihin kasvaa, joka on omiaan lisäämään myös matkakustannusten määrää.
Kuitenkin, koska matkakustannukset maksaa Kansaneläkelaitos, hyvinvointialueilla ei palveluverkosta päättäessään ole intressiä huomioida siihen tehtävien muutosten tuloksena mahdollisesti lisääntyviä matkakorvauskuluja. Äärimmilleen vietynä tämä voi tarkoittaa sitä, että toimipiste suljetaan, vaikka matkakustannusten kasvun odotettaisiin ylittävän hyvinvointialueelle tulevan säästön. Ajatus on älytön, kun muistetaan, että sekä hyvinvointialueet että Kansaneläkelaitos rahoitetaan veroilla ja veroluonteisilla maksuilla – eli lopulta kansalaisten kukkarosta.
Tämä tilanne olisi helposti vältettävissä sillä, että sairaanhoidon matkojen korvaukset siirretään ainakin julkisen terveydenhuollon osalta Kelalta hyvinvointialueiden budjettiin. Tällöin hyvinvointialueella olisi taloudellinen intressi muun ohella laskea myös päätöksiensä vaikutukset matkakustannuksiin, jolloin kokonaistaloudellisuus tulisi paremmin huomioiduksi.
Käytännössä Kela voisi joko laskuttaa matkakorvaukset hyvinvointialueilta tai vaihtoehtoisesti ne voitaisiin siirtää kokonaan hyvinvointialueiden järjestettäväksi. Menettelytavasta riippumatta tärkeintä on, että palveluverkkopäätöksiä tehtäessä kaikki niistä aiheutuvat kustannukset otetaan huomioon.
Riku Karvonen
Oulun Läänin Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja