Sain tilaisuuden osallistua Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen maakuntien liittojen yhteiseen huippukokouksen Helsingissä 5.–6. lokakuuta.
Onko niin, ettei kulttuuria pidetä yhtä tärkeänä vetovoimatekijänä kuin strategiapapereiden kestoaiheet: kulkuyhteydet, energiainvestoinnit, infra. Yritysmaailma tarvitsee tietenkin hyvät kulkuyhteydet harvaan asutuilla Pohjolan alueilla. Vaikka Pääministeri Orpo on luvannut satsauksia Pohjois- ja Itä-Suomeen, muut alueet ovat paljon vahvemmin edustettuina hallitusohjelmassa.
EU-meppi Elsi Katainen esitti, että turismin edellytyksiä tulisi EU-tasolla kehittää paljon tietoisemmin ja tunnistaa sen merkitys. Mikä olisi Oulun anti alkavalle lentoyhteydelle Münchenistä?
Oulun kulttuuripääkaupunkihanke toki tähtää juuri kulttuurielämän vilkastuttamiseen ja rikastuttamiseen Pohjolassa, mutta miksei se näy selvemmin maakunta-asiakirjoissa? Oulun matkailullista brändiä olisi hyvä kehittää aidosti kulttuuripääkaupunkiteemojen hengessä.
Mistä löydämme mystisen, eksoottisen pimeyden, kaamoskutsut ja maapallon reuna-alueen hiljaisuuden, ellei juuri saunan ja kansantarujen ekologisesti kestävästä maa-ilmasta?
Sauna on myös yhteisöllisenä alkukirkkona perinteinen tasa-arvon ja tittelivapauden tila. Siellä on helpompi luotettavassa seurassa purkaa huonoa oloa kuin vain kliinisessä terapiaympäristössä. Ensin terva-, sitten hunajalöylyt – myös turisteille.
Toisaalta metsät eivät ole vain avohakkuuta odottavia raharyteikköjä, vaan ilmainen hyvinvoinnin ja jopa turismin lähde. Esimerkiksi Viinivaaran yliluonnollisen kauniit lähteet. Niiden pilaaminen olisi käsittämätön kulttuuripääkaupungin teko.
Vaikka Tampere onkin ominut saunakaupunki-brändin, Ahmaksen savusaunat ja yleiset jokisaunat ovat myös tervakaupungin esiin nouseva aarre. Shamaanit ovat osanneet palauttaa ihmisten ”karanneita sielunosia” juuri saunassa, joka tulisi palauttaa arvoisekseen kestävän elämäntavan, luontomyönteisten rituaalien ja hyvän olon tyyssijoiksi. Sitä paitsi saksalaiset turistit ovat erityisen kiinnostuneita saunakulttuuristamme. Münchenistä metsään ja metiseen maakuoppaan!
Esitän, että päättäjät ja virkahenkilöt ottaisivat vakavasti kulttuurin ja kestävän turismin mahdollisuudet. Tarvitsemme resursseja modernien sielunterveyden vaalijoiden, esimerkiksi saunaterapeuttien, kouluttamiseen, ja kansantaiteilijatkin tarvitsevat toimeentulonsa.
Jos Pohjois- ja Itä-Suomi ovat usein rahoituksen suhteen ”kehitysloukussa” kansallisen koheesiorahoituksen suhteen, näiden alueiden taiteilijoiden asema vasta hiirenloukku on. Hyvä kirja, taidenäyttely tai konsertti voi pelastaa masennukselta eikä saisi suinkaan olla säästöjen ensisijainen kohde pelkkänä ”rönsynä”. Seitsemän Veljestä, Sibelius, Saariaho. Taiteet ovat myös suomalaisen identiteetin peruspilari ja peruskivi.
Kaarina Kailo
Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallitus (vas.)
dosentti, Oulu