Kolumni: Kukaan ei saisi joutua kiu­sa­tuk­si, mutta yhä liian moni joutuu

Kuvagalleria: North of Hell -fes­ti­vaa­li kokosi me­tal­li­kan­san Kuu­si­saa­reen

Tilaajille

Kävimme Iijoen ran­nal­la ko­hoa­vas­sa Akolan kar­ta­nos­sa – huip­pu­ark­ki­teh­din kun­nos­ta­ma talo on yli vii­si­sa­taa­ne­liöi­nen, hen­keä­sal­paa­va ko­ko­nai­suus

Akolan kartanon kunnostus kesti kolme vuotta. Sisältä ainutlaatuinen kohde ei ole perinteinen maalaistalo, vaikka vanhaa on vaalittu huolella.

Oulu
Akolan kartano on seissyt Iijoen varrella jo yli kaksisataa vuotta.
Akolan kartano on seissyt Iijoen varrella jo yli kaksisataa vuotta.
Kuva: Tiina Wallin

Kun Akolan kartanon hirret kaadettiin, olivat ne ainakin kaksisataa, ehkä jopa kolmesataa vuotta vanhoja. Nyt nelisatavuotinen hirsi tuntuu kämmenen alla sileältä ja kovalta. Tekisi mieli sanoa pehmeältä, mutta voiko kova olla pehmeää?

Maailma Iijoen rannalla kohoavan Akolan ympärillä on muuttunut sitten 1700-luvun lopun. Suomi on sotinut, itsenäistynyt, nähnyt nälkää, vaurastunut ja liittynyt osaksi Euroopan unionia. Vaikka puut ympäriltä on kaadettu ja joki padottu, on osa niistä ikkunoista, jotka lasitehtaan omistanut Julius Conrad Antell asennutti vuonna 1796 pysynyt paikoillaan.