Heinäpään jalkapallohallille kokoontuu joka keskiviikko pieni porukka pelaamaan kävelyfutista.
Ryhmä on todellakin pieni, sillä mukana on säännöllisesti 6–8 kaveria.
– Kolme–neljä vuotta on kitkuteltu. Koko ajan on sellaista, että onko ryhmä hengissä vai ei. Sitkeästi on menty, vaikka meitä on vähän, Oulun kaupungin liikunnanohjaaja Kari Lindgren sanoo.
Ryhmä on koostunut tähän saakka pääasiassa mielenterveys- ja päihdekuntoutujista, mutta Lindgren painottaa, että kenenkään taustoista ei kysellä.
Kävelyfutiksen säännöt ovat lempeät, ja sen takia laji sopii kaikille.
– Mielestäni tämä on lajina aivan loistava juuri vajaakuntoisille ja iäkkäämmille. Ei haittaa, oletko lihava tai laiha, lyhyt tai pitkä. Säännöt huomioivat sen, että ihmiset ovat erilaisia, yli 30 vuotta mielenterveyskuntoutujia ohjannut Lindgren sanoo.
Sakkoja juoksuaskelista
Kävelyfutiksessa ei saa ottaa juoksuaskelia. Kiusaus siihen on monesti suuri, mutta juoksuaskelista sakotetaan rajusti.
Kahdesta ensimmäisestä juoksuaskelesta tuomitaan vapaapotku, kolmannesta rangaistuspotku.
Taklaaminen on kiellettyä, eikä palloa saa myöskään kohottaa niin, että se potkaistessa lentää päiden yläpuolelle.
Maalivahdin alueelle ei ole lupaa mennä.
– Tätä lajia voi turvallisesti kokeilla ja pelata. Olemme keskustelleet, että tammi–helmikuun ajan seniorikorttilaiset voisivat käydä kokeilemassa lajia, Lindgren sanoo.
Englannissa yli tuhat seuraa
Ryhmässä aktiivisesti mukana oleva Seppo Kemppainen kertoo viehättyneensä erityisesti kävelyfutiksen taktiseen puoleen. Nuorempana hän pelasi usein höntsäfutista, mutta nykyisin futis kävelyaskelilla tuo saman nautinnon.
– Täytän ensi kesänä 60 vuotta, mutta tässä lajissa nuoret miehet eivät juokse jalkoja alta. 1–1-tilanteissa ohittaminen on paljon vaikeampaa kuin jalkapallossa, Kemppainen kuvailee.
Hän uskoo, että kävelyfutis olisi mieleen etenkin sellaisille, jotka ovat joskus pelanneet jalkapalloa.
Kävelyfutiksen on tiettävästi keksinyt englantilainen jalkapalloilija, jolla polvet eivät kestäneet jalkapallon kovaa rasitusta.
Nykyisin Englannissa on noin 1 100 seuraa toiminnassa mukana. Suomessa niitä on alle 20.
– Uskon, että kävelyfutis kasvattaa vielä suosiotaan myös Suomessakin, Kari Lindgren sanoo.