Monet tietänevät, että lajikato on käynnissä. Eläin- ja kasvilajeja kuolee sukupuuttoon ja uhanalaistuu ihmisen toiminnan johdosta. Olemme tuhonneet muiden lajien elinympäristöt rakentamalla, kaataneet metsiä ja muokanneet elinympäristöämme “ihmiselle paremmaksi”.
Olemme samalla tuhonneet monien muiden lajien luonnollisen elinympäristön. Onko tämä oikein? Minusta ainakaan ei. Onko mahdollista parantaa muiden lajien oloja muuttamatta täysin tapaamme elää ja sitä, miten yhteiskuntamme on rakennettu? On, ainakin jonkin verran.
Suurin osa maailman ihmisistä asuu kaupungeissa, joten kaupunkiluonnon monipuolistaminen on tärkeää. Puuthan tunnetusti puhdistavat ilmaa, joten puiden lisääminen parantaisi suurkaupunkien ilmanlaatua huomattavasti.
Kun rakennetaan tai korjataan rakennuksia tai teitä, se pitäisi mielestäni suunnitella siten, että mahdollisimman vähän puita jouduttaisiin kaatamaan. Nykyään monesti rakennusten tieltä kaadetaan monia puita, ja sitten kun rakennukset ovat valmiita, tilalle istutetaan pieniä puuntaimia. Vaikka taimet kasvavat, kestää kauan ennen kuin ne ovat yhtä vanhoja kuin aiemmat pois tieltä kaadetut puut. Eikö olisi parempi vain antaa niiden olla ja kasvaa?
Nykyään kaupungin keskustan pääpointti on kuluttaminen. Tämä ei ole kestävää ympäristön kannalta. Mitä jos keskustan päätarkoitus ei olisikaan ostaminen ja rahankäyttö? Kaupunkeihin voitaisiin esimerkiksi tehdä yhteisiä “satopuutarhoja”, joissa olisi monenlaisia marjapuskia, hedelmäpuita ja vihannesistutuksia, omenapuita ja punaherukkapensaita.
Lisäämällä erilaisia pölyttäjille sopivia kukkia myös ruokakasvien sadot kasvaisivat. Satopuutarhaidea ei tietenkään välttämättä toimisi suuremmissa kaupungeissa, joissa kasvimaita ja pensaita saatettaisiin tuhota. Mutta aina kannattaa yrittää, eikö niin?
Luonnon tuominen lähemmäksi ihmisiä on paikallaan. Olemme ajautuneet niin kauas juuristamme, että emme enää osaa arvostaa luontoa tarpeeksi. Kaikki me ihmisethän olemme alun perin eläneet luonnossa, joten olemme osa luontoa. Emme selviäisi yksin ilman muita lajeja.
Jos monipuolisemmasta luonnosta tulisi osa kaikkien ihmisten arkea ja elinympäristöä, oppisimme ehkä pitämään siitä huolta ja arvossa. Meidän ihmiskuntana on opittava elämään yhdessä, yhteistyössä muun maailman, kaikkien muiden otusten kanssa sovussa.
Meidän on rakennettava maailmasta sellainen, että se on kestävä ja kaikille hyvä. Meidän ihmisten on joustettava, ja se alkaa pienistä teoista, kuten lahopuiden tuomisesta puistoon tai vanhojen puiden rauhaan jättämisestä.
Olemme niin kauan muokanneet ympäristöamme meille sopivammaksi, sortaneet muita lajeja, litistäneet niitä maanrakoon noustaksemme itse korkeammalle ja rakentaneet sellaisen maailman, jossa luonnolle ei ole tilaa. On jo korkea aika huomioida myös muita, ja antaa heille se tila ja arvostus, mitä hekin ansaitsevat.
Yritetään yhdessä tehdä kaupungeista monimuotoisempia ja parempia paikkoja kaikille, ja tehdä voitavamme sen eteen, että tämä kallis maapallomme ja sen eliöt ja lajisto säilyisivät vielä pitkälle tulevaisuuteen.
Unni Lehtola
kahdeksasluokkalainen, Oulu