Lyhytvuokraus sai kuluneella viikolla Oulussa kyseenalaista julkisuutta. Paljastui, että Rautatienkadulla olleessa airbnb-asunnossa oleskelleita epäillään ihmiskaupasta ja parituksesta. Poliisi teki asuntoon näyttävän operaation, jossa yksi romanialainen epäilty otettiin kiinni.
Lyhytvuokrausta vihjaillaan Oulussa käytettävän myös huumekuriirien majoittamiseen ja varastetun tavaran kätkemiseen.
Lyhytvuokraukseen liittyvät isommat kysymykset ovat silti muualla kuin niihin pesiytyneessä rikollisuudessa. Lieveilmiöitä on tukku.
Lainsäädäntö ei tunnista lainkaan voimakkaasti yleistynyttä lyhytvuokrausta. Niin asuntojen vuokraajat, taloyhtiöt kuin kunnatkin ovat tarponeet eteenpäin epäselvyyden suossa selvien raamien puuttuessa. Majoitustoimintaa on säädelty vain kaupunkien omilla rajoituksilla.
Tähän monet kaupungit eivät ole välittäneet lähteä. Ne ovat odottaneet lainsäädännön selkänojaa. Esimerkiksi matkailun superkaupunki Rovaniemellä lyhytvuokrauksen on annettu rehottaa verraten vapaasti.
Tämä on synnyttänyt kasvavaa huolta ja vastustusta kaupunkilaisissa.
Oulussa lyhytvuokraus ei vielä ole laajamittaista. Sitä on osaltaan rajoittanut kaupungin lyhytvuokrausta kohtaan valitsema tiukka linja.
Kaupunki langetti viime marraskuussa uhkasakkoja kahden kerrostalon asuntojen omistajille ja vuokraustoiminnan harjoittajille.
Oulun rakennuslautakunta perustelee linjaansa sillä, että majoitustoiminta on riskialttiimpaa kuin asuinhuoneistona käyttö. Esimerkiksi määräykset paloturvallisuudesta ja poistumisteistä ovat majoitustoiminnassa tiukempia.
Hallitus on lopulta vastaamassa kuntien säätelytoiveeseen. Rakennuslain uudistus on määrä tuoda eduskunnan käsittelyyn maaliskuussa.
Monet tulevat pettymään. Lakiesityksen linja on erittäin salliva.
Loppusuoralla olevan muutosesityksen mukaan sijoitusasunnon voi jatkossa vuokrata vapaasti 90 päivää ilman lupaa. Kunta voi lisäksi sallia vuokraamisen 180 päivänä vuodessa tietyillä alueilla.
Omaa vakituisessa asuinkäytössä olevaa asuntoa voisi vuokrata vapaasti. Se toki on jakamistalouden hengen mukaista.
Lakiesityksen henki on voimakkaasti lyhytvuokraajan puolella. Kun majoitustoiminta rinnastetaan asumiseen, kunnilta katoavat keinot ohjata rakennusten käyttötarkoitusta. Demokratiaan nojaava kaavoitus menettää hampaitaan.
Lakiesityksessä ei säädetä rekisteröintivelvoitetta eikä tarjota viranomaisille toimivia valvontatyökaluja. Vuorokausirajojen noudattaminen perustuisi majoittajan omaan kirjanpitoon ja ilmoituksiin.
Sen toimivuuteen ei usko kukaan. Käytännössä valvonta jäisi olemattomaksi tai naapurien valppauden varaan.
Lakiesitys ei aseta rajoituksia sille, kuinka monta huoneistoa yksi toimija voi ottaa majoituskäyttöön tai kuinka monta näistä voi sijaita samassa taloyhtiössä. Puhtaasti asumiseen kaavoitetuista rakennuksista voi siten tulla piilohotelleja.
Lyhytvuokrauksen laillistaminen ja yleistyminen voi vaikuttaa merkittävästi pysyvien asukkaiden asemaan. Asunnon arvoa voi alentaa se, jos talo on puoliksi hotelli. Alati vaihtuvista turisteista on lisäksi monenlaista riesaa vakiasukkaille.
Taloyhtiöiden asemaa on määrä parantaa samaan aikaan toisella lakimuutoksella eli asunto-osakeyhtiölakia uudistamalla. Taloyhtiöt voivat esityksen mukaan puuttua asuntomajoitustoimintaan, jos se aiheuttaa merkittävää haittaa tai kustannuksia. Se voi jäädä kuolleeksi kirjaukseksi.
Lyhytvuokrauksen kieltoon taloyhtiössä ei riitä määräenemmistö, vaan siihen vaaditaan yksimielinen päätös. Käytännössä siis mahdotonta.
Hotelliyrittäjätkään eivät ole tyytyväisiä hallituksen suunnitelmiin. Ne pelkäävät, että kevyemmin säädellyt airbn-asunnot saavat perusteetonta kilpailuetua hotelleihin verrattuna.
Jos hallitus ei viime metreillä muuta lakiesitystään, mahdolliset muutokset siihen jäävät keskiviikkona työnsä aloittaneen eduskunnan harteille.