Kello 6.20 vartija Mika Kumavaara astelee reppu olalla kohti Oulun vankilan pääovea.
Nelikerroksista kivitaloa ympäröi kirkkaasti valaistu muuri, jossa oleva puinen ovi avautuu kuin itsestään.
Valvomossa on nähty, kuka yrittää sisään.
Eletään tammikuista arkiaamua. Kumavaara on aloittamassa viimeisen työvuoronsa yli 140 vuotta vanhassa rakennuksessa.
Piakkoin vangit ja henkilökunta muuttavat täältä Ruskonselkään Suomen uusimpaan vankilaan.
Edessä on yli 12-tuntinen työvuoro. Kumavaaralla on eväänä kaalilaatikkoa.
Vartija leimaa itsensä sisään ja näppäilee koodin, jonka avulla hän saa lasiovisen kaapin auki.
Hän nappaa siellä olevista avainnipuista omansa. Uudessa vankilassa ei tarvita yhtä isoa nippua, sillä siellä on sähkölukot.
Kumavaara vie repun ja päällystakin pukukaappiin. Pian hänen perässään työvuoroon saapuu toinen vartija, sitten kolmas ja neljäs. Taukohuoneessa olevaan jääkaappiin alkaa kertyä eväitä.
Kumavaara aukoo useita ovia ja johdattaa käytäviä pitkin perässään vastaanotto-osastolle. Siellä hän laittaa aamukahvit tippumaan.
Oulun vankila on tutkintavankila, jossa valtaosa vangeista on rikoksista epäiltyjä henkilöitä tai rikoksista syytteen saaneita henkilöitä.
Osa vangeista saapuu poliisien tuomana, osa ilmoittautuu läsnäolijaksi itse. Kaikkiaan heitä saapuu niin sanotusti siviilistä yli 600 vankia vuodessa.
Heidän lisäkseen tämän vankilan kautta kulkee vankeja muun muassa muihin vankiloihin suorittamaan saamaansa vankeusrangaistusta ja tänne palautuu avovankiloissa olleita vankeja.
Jatkossa vankiliikenne vilkastuu entisestään, kun vankipaikkamäärä kasvaa uuden vankilan myötä 85:stä sataan.
Yksi viime yönä vankilaan tuoduista vangeista on puhaltanut saapuessaan yli kahden promillen lukeman. Hän soittaa sellistään osaston puhelimeen Kumavaaralle ja pyytää vettä.
Vastaanotto-osastolla vangit haastatellaan ja valokuvataan. Heidän tunnistetietonsa, kuten pituus, paino ja tatuoinnit, kirjataan ylös.
Vangit vaihtavat vankilan vaatteisiin, ja omat vaatteet sekä muut tavarat otetaan talteen. Ne tarkastetaan ja varastoidaan.
Joillakin on saapuessaan lähinnä vain kännykkä ja rahapussi, mutta toisilla on useita varustekasseja. Vankilan täytyy huolehtia niistä koko vankeusrangaistuksen suorittamisen ajan.
Vastaanotto-osastolla vangit sijoitetaan matkaselleihin. Suurin osa on yhden hengen sellejä, mutta joihinkin sijoitetaan jopa viisi vankia.
– Pitää olla pelisilmää ja tunnistaa, ketkä voi laittaa samaan selliin, Kumavaara sanoo.
Esimerkiksi iältään vanhemmat vangit sopivat yleensä paremmin keskenään samaan selliin kuin nuorten vankien sekaan.
Matkaselliosastolla on myös rangaistus- ja eristyssellit. Juuri nyt osastolla on yhteensä 12 miestä ja yksi nainen.
Voit selata kuvia pientä kuvaketta napauttamalla.
Vankilan liikuntahalliin on tuotu rullakoita eli metallikärryjä, joihin on jo nosteltu tavaraa.
Halliin siirretään tämän päivän ja huomisen aikana kaikki muutettavat tavarat osastoilta ja muualta vankilasta. Ylihuomenna muuttofirma saapuu siirtämään ne Ruskonselkään.
Kukin osasto pakkaa kaikki sen toimintoon liittyvät keskeiset tavarat ja välineet, kuten tietokoneet ja muut välttämättömät laitteistot.
Vankien omaisuutta säilytetään vankilan uumenissa siihen varatussa huoneessa. Vastaanotto-osaston henkilöstön täytyy pakata kaikki nuo tavarat uuteen vankilaan siirrettäviksi.
– Meillä on suurin paine muutossa, Kumavaara sanoo.
Jokaista vankia varten on varattu kaksi vihreää vankikassia. Niihin heidän pitää pakata selleissään olevat tavarat, kuten esimerkiksi kirjat, vaatteet, cd- ja dvd-levyt, pelikonsolit ja kahvinkeitin.
Vankikasseista toinen on niin sanottu ykköskassi, jonka henkilökunta pyrkii palauttamaan vangin haltuun mahdollisimman pian muuton jälkeen. Ykköskassiin on neuvottu laittamaan esimerkiksi hygieniatarvikkeet.
Kaikki kassit tarkastetaan ennen kuin ne luovutetaan vangeille. Edessä on siis kaikkien aikojen kassirumba.
– Moni ei pääse kokemaan tällaista muuttourakkaa ikinä, Kumavaara tuumaa.
Vankiloiden muutot ovat todella koko valtakunnan tasollakin harvinaisia. Viimeksi moinen koettiin Vaalassa viime keväänä. Sieltä on haettu oppia Ouluun.
Tavaroiden siirtämisen jälkeen muuttavat vangit. Se tehdään yhden päivän aikana vaiheittain.
Turvallisuussyistä muuton ajankohtaa ei paljasteta julkisuuteen. Vangeille se on kerrottu, jotta he eivät sovi läheistensä tapaamisia samalle päivälle. Kun tämä juttu julkaistaan, he ovat jo siirtyneet uuteen vankilaan.
Vangit tulevat jatkossa kohtaamaan arjessaan aiempaa vähemmän muita vankeja. Vanhassa vankilassa yhdellä osastolla on maksimissaan 11 vankia, mutta uuden vankilan yksiköissä heitä on korkeintaan seitsemän.
– Osa on lähdössä innolla uuteen, osa ei. He ovat saaneet täällä kavereita, joita he eivät enää näe, Kumavaara sanoo.
Häntäkin askarruttaa vastaava muutos, mutta henkilökunnan osalta. Uudessa vankilassa osastot ovat erillään toisistaan eivätkä vartijat ole toistensa kanssa yhtä tiiviisti tekemisissä kuin nyt.
– Miten yhteisöllisyyden käy, kun emme kohtaa toisiamme samalla lailla kuin ennen, Kumavaara pohtii. Hänen mielestään tiivis työyhteisö ja sen tuoma tuki on ollut tärkeä tekijä työssä jaksamisen kannalta.
Aamuseitsemän aikaan vastaanotto-osaston vangeille lähdetään viemään kärryillä aamupalaa. Se on tyypillisesti esimerkiksi jukurttia ja leipää, viikonloppuisin riisi- tai mannapuuroa.
Vangit heräävät yleensä aamupalan saapumiseen.
– Joskus tulee puurot heti silmille ja joutuu painimaan. Onneksi kaverit tulee heti apuun, Kumavaara sanoo.
Väkivaltaisuudesta seuraa kurinpitorangaistus ja vaatteiden vaihto.
Väkivallan uhka ja joidenkin vankien asiattomat sekä uhkaavat puheet ovat Kumavaaran mielestä vartijan työn kaikkein raskain puoli. Riskin vuoksi koko ajan täytyy olla skarppina.
– Vangit täytyy tuntea niin hyvin, että tietää, kenelle voi kääntää selkänsä ja kenet täytyy päästää edelleen.
Kumavaara on joutunut uransa aikana väkivaltatilanteisiin puolenkymmentä kertaa.
– Olen saanut turpaani. Silmälasit on rikottu, mustelmia on tullut ja paikat ovat olleet jumissa, hän luettelee.
Mies aloitti uransa vartijana parikymmentä vuotta sitten Pelson vankilasta samaan aikaan, kun siellä kuoli vartija ja toinen vankilan työntekijä loukkaantui vakavasti.
Hän muistuttaa, että Suomen historiassa on aina ollut rikollisuutta.
– Tätä työtä ei voi tehdä, jos pelkää. Joskus vahinkoja sattuu, mutta niitä voi sattua liikenteessäkin.
Aamukahdeksan jälkeen kahta vankia lähdetään siirtämään Ylitornion avovankilaan. Heille on tehty virtsatestit päihteettömyyden varmistamiseksi.
Valtaosa osaston virtsatesteistä on jo pakattu liikuntahalliin vietyihin laatikoihin. Päivän kuluessa Kumavaara joutuu hakemaan niitä takaisin osastolle.
– Setelit on tehty valmiiksi, hän hoksauttaa vankikuljetukseen lähteviä vartijoita.
Setelillä tarkoitetaan paperia, johon on kirjattu kaikki vangin mukana lähtevä omaisuus. Seteliin täytyy ottaa kuittaus Ylitornion henkilökunnalta.
Kumavaara kehottaa yhtä vartijaa käyttämään kuljetuksiin liittyvän vankilan auton pesussa. Hän on vankilan autovastaava eli huolehtii osaltaan ajoneuvokaluston kunnossapidosta.
Se kumpuaa hänen aiemmasta urastaan yhdistelmäajoneuvon kuljettajana.
Vankien ulkoilut ovat alkaneet. Heillä on mahdollisuus tunnin mittaiseen ulkoiluun joka päivä.
Ulkoilmaan haluavat etenkin tupakoitsijat, mutta hekään eivät viivy pitkään yli 20 asteen pakkasessa.
Kaksi vartijaa tekee lähtöä oikeustalolle. Kumavaara otti edellisiltana päättyneen työvuoronsa aikana vastaan toisesta vankilasta saapuneen vangin, jonka täytyy osallistua tänään oikeudenkäyntiin.
Vartijat vievät hänet sinne ja vartioivat koko käsittelyn ajan. Sitten he palaavat takaisin ja vanki siirretään takaisin lähetysvankilaansa.
Uudessa vankilassa vankien kuljettaminen vähenee. Vankilan yhteydessä on oikeuden istuntosali, jossa pidetään jatkossa osa oikeudenkäynneistä.
Kumavaara ryhtyy pakkaamaan vankilan siniseen pakettiautoon muuttotavaraa osastoltaan ja valvomosta. Tärkein tänään vietävä tavara on iso metallinpaljastin.
Kumavaara kantaa sen liikuntahallin kautta ulkoilupihalle ja autoon yhdessä kahden muun vartijan kanssa. Osastolla pärjätään pari päivää käsikäyttöisellä, pienemmällä paljastimella.
Uudessa vankilassa Ruskonselässä tuoksuu uudelta.
Kumavaara on tyhjentänyt kuorman ja aukoo ovia tottuneen oloisesti.
Viimeiset testit ovat meneillään. Kumavaaran kollega kokeilee, että liikuntarajoitteisille vangeille tarkoitetusta invasellistä tehdyt avunpyyntöhälytykset välittyvät henkilökunnalle. Vanhassa vankilassa invasellejä ei ole lainkaan.
Myös henkilöstön turvallisuus paranee. He saavat esimerkiksi käyttöönsä päällekarkaushälyttimet.
Matkalla tulevaan työpisteeseensä vastaanotto-osastolle Kumavaara näyttää vankilan kirjaston, kanttiinin, liikuntasalin ja vankiterveydenhuollon tilat. Lääkärin ja sairaanhoitajan lisäksi täällä on tila myös hammaslääkärille.
Muutaman lukitun oven takaa löytyy myös esimerkiksi tilat vankien valvotuille ja valvomattomille tapaamisille sekä huone lasten tapaamiseen.
Kumavaara on työskennellyt vanginvartijana yli 20 vuotta, mistä viimeiset 14 vuotta Oulussa. Hän on sen aikana nähnyt, kuinka vankiaineksen joukossa on yhä vähemmän alkoholiongelmaisia miehiä.
Sen sijaan sekakäyttäjien määrä on lisääntynyt. Osa vangeista on entistä huonommassa kunnossa. Jotkut eivät pysty huolehtimaan edes perushygieniastaan saapuessaan suorittamaan esimerkiksi muutamien viikkojen mittaisia vankeustuomioita kaljavarkauksista.
– Poliisit kantavat heidät kadulta sisään, ja me otamme heidät vastaan.
Mielenterveysongelmien lisääntyminen näkyy vankiaineksessa esimerkiksi arvaamattomuutena. Silmiin on pistänyt myös muun muassa nuorten rikoksia tehneiden osuuden kasvu ja ulkomaalaistaustaisten vankien lisääntyminen.
Kumavaara esittelee kännykkään asentamaansa tulkkausohjelmaa, joka helpottaa kommunikaatiota. Viimeksi käytetyt kielet näyttävät olevan englanti, venäjä, kiina, espanja ja ukraina.
Vastaanotto-osaston ytimessä eli vastaanottohuoneessa on piste, jossa vangit valokuvataan. Täällä vangille annetaan jatkossa myös erilaisia vankeusaikaan liittyviä papereita, kuten tulo-opas ja vankilan järjestyssäännöt.
Täällä vanki myös vaihtaa vaatteet ja hänen tavaransa otetaan talteen.
Kumavaara esittelee uutta vankien omaisuuden varastointiin tarkoitettua huonetta tyytyväisenä. Hänestä sekin on aiempaa toimivampi.
Varustevaraston hyllyllä näkyy muutamia pinoja boksereita, t-paitoja, collegepaitoja ja liinavaatteita.
Kumavaara on viikannut ne yhdessä toisen vartijan kanssa. Jatkossa huone täyttyy vaatteista ja viikkauksesta vastaavat vangit.
Vangit ovat tehneet hyllyillä näkyviä hygieniapakkauksia, jotka sisältävät muun muassa hammasharjan, suihkusaippuaa ja partahöyliä. Ne annetaan uusille vankilaan tulijoille.
–Näitä menee jopa noin 50 kuukaudessa, vartija selittää.
Matkaselliosastolla on omat sellit miehille ja naisille, ja lisäksi löytyvät rangaistus- ja eristystilat.
Tarkkailuselliin voidaan sijoittaa tilapäisesti esimerkiksi päihtynyt vanki selviämisensä ajaksi.
Selliin voidaan laittaa myös aggressiivinen vanki. Siinä on metallisten kaltereiden lisäksi muovinen pleksi, jotta vanki ei voi sylkeä tai heittää eritteitään vartijoiden päälle.
Eristystilojen kaikkein tarkimmin vartioidussa sellissä ei ole vessanpönttöä. Pönttö on erillisessä tilassa ja sitä ei voi itse huuhdella. Pönttö huuhdellaan viereisestä huoneesta, jonne jätökset kulkeutuvat tutkittaviksi.
Tänne sijoitetaan vankeja, joiden epäillään yrittävän salakuljettaa jotain luvatonta kehonsa sisällä. Täällä vangeilta otetaan myös virtsanäytteitä heidän päihteettömyytensä valvomiseksi.
Lounasajan loppumetreillä Kumavaara palaa kollegansa kanssa vanhaan vankilaan syömään.
Sen jälkeiset iltapäivän tunnit ovat kiireiset. Poliisit tuovat uusia etsintäkuulutettuja vankilaan, ja yksi vanki ilmoittautuu itse suorittamaan saamaansa vankeusrangaistusta.
Kumavaara ottaa heitä vastaan: rekisteröi, puhuttaa, vaihdattaa vaatteet ja sijoittaa selleihin.
Hän valmistaa tietokoneella myös maksukortteja, joilla vangit voivat ostaa tuotteita vankilan kanttiinista.
Kumavaara käy viemässä myös erään yllättäen vapautetun vangin rautatieasemalle. Yli 20 asteen pakkaseen vapautuneella vangilla ei ollut edes päällystakkia, saati pipoa tai hanskoja.
Työvuoron päättyessä osastolla on 15 vankia. Jos heitä tulee edelleen, sinne täytyy järjestää lisää puhtaita liinavaatteita.
Liikuntasalin rullakot ovat täyttymässä. Punaisten muuttolaatikoiden pinot ovat kasvaneet.
Kumavaara varmistaa, että kaikki yövuorolaiset ovat saapuneet. Sitten hän hakee päällystakin ja repun pukukaapistaan.
Hän irrottaa vyölleen kiinnitettynä olleen avainnipun, vie sen takaisin lukolliseen lasikaappiin ja leimaa itsensä ulos.
– Yksi aikakausi on päättynyt, hän tuumaa.
Kello näyttää 19.49.
