Kasvoiltaan nokinen tyttö. Kultaiset hiukset leveään otsaan hiestä liimautuneena ja silmät, nuo silmät ovat suuret ja ne katsovat suoraan sinuun. Valkuaiset paistavat mustien poskipäiden yllä.
Katsetta on jälkikäteen tulkittu syyttäväksi. Repaleinen paita ja likainen mekko päällään, kasvunvaraiset tuohivirsut jalassaan tytön on sanottu edustavan sorrettua kansanosaa, joka ymmärtämättömyyttään polttaa arvokasta talousmetsää naurismaaksi.
Tämä tyttö toimii katseenvangitsijana Eero Järnefeltin teoksessa Raatajat rahanalaiset eli Kaski, jonka Ateneumin taidemuseo nosti kesän näyttelyynsä. Museo arvottaa taulun yhdeksi Suomen tunnetuimmista maalauksista. Sitä voi pysähtyä tutkimaan elokuun lopulle saakka Helsingissä, pikkupoikkeamalla rautatieasemaa vastapäätä.
Eero Järnefelt (1863–1937) huomautti aikoinaan, että maalaus on hänelle realistinen olevien olojen kuvaus, eikä sillä ole tarkoitus lietsoa vastakkainasettelua, saatikka vihaa, päin vastoin. Kansan keskuudessa erämaassa oli välttämätöntä, että lapset kulkivat mukana aikuisten töissä.
Järnefelt työsti kaskiaiheisen taulun valmiiksi kolmikymppisenä 1893. Taiteilijat sekä tiedemiehet, nimenomaan miehet, loivat 1800-luvun lopulla Suomelle kuvastoa, jolla määriteltiin, millainen Suomi on. Raatajat rahanalaiset -teoksen tarkka maisema- ja ihmiskuvaus tavoittavat jotain yleisesti merkittävää.
Uusi historiatieteellinen kirja Uudisraivaajien maa, Ylä-Savon asutus ja elämisen ehdot (Suomalaisen kirjallisuuden seura SKS 2024) syventää tietämystä silmänkantamattomien ikimetsien merkityksestä noin kahdelletoista sukupolvelle vuosisatojen aikana. He raivasivat metsää polttamalla sitä aluksi viljelysmaaksi ja sittemmin 1800-luvun lopulta lähtien myös karjankasvatukseen.
Eero Järnefelt syntyi Viipurissa kosmopoliittiseen kulttuuriperheeseen, jossa isä oli suomalaisen aatelissuvun jälkeläisiä ja äiti balttilaista aatelissukua. Suomenmielisyys elähdytti vanhempia ja niinpä yhdeksänlapsisen perheen Eero-poika pääsi suomenkieliseen kouluun Helsingissä.
Järnefelt opiskeli Pietarissa, Pariisissa ja Italiassa. Hänen ystäviään olivat niin Minna Canth ja Juhani Aho kuin Jean Sibelius. Taiteilija oli yhtenä 1889 perustamassa nuorsuomalaista Päivälehteä, jonka sensuuri lakkautti 1904. Lehden toimituskunta ei lannistunut sen ajan "seuraamuksien vaatijoista" vaan perusti nykyisen Helsingin Sanomat.
Eero Järnefelt hankki harvinaisen valokuvauskoneen, jolla hän tallensi dokumentteja savolaisen rahvaan elämästä. Kuvien ihmiset ja tunnelmat siirtyivät kuvataideteoksiin.
Kaski-maalauksen esikuva on Johanna Kokkonen -niminen tyttö, josta Ateneumin taidemuseossa on näytillä useita Järnefeltin otoksia. Valokuvaushetkellä Johanna katsoo rohkeasti kameraan – ja valokuvan katsojaan.
Silmät ovat kuumasta työpäivästä väsyneet, mutta eivät vihaiset, vaan uteliaat. Samanlaisia hymyileviä silmiä alkaa vilahdella esimerkiksi Vieremän maisemissa kun uneliaan lattea tasamaa muuttuu vaihtelevan kumpuilevaksi Oulusta itäiseen Suomeen ajaessa.
Akseli Gallen-Kallela (1865–1931) kiersi myös kansan keskuudessa keräämässä alkulähteitä kuvataiteeseensa. Espoon Tarvaspään ateljeen näyttelyssä on esillä tietoa ja töitä Akselin ja hänen vaimonsa Maryn Gallen-Kallelan häämatkasta kesällä 1890 Kainuuseen ja Vienan Karjalaan.
Pettuleivän virttä laulava tyttö (1890) sykähdyttää kyynelsilmillään. Mallina toimi Matokankaan Kaisa Kuhmon Lentiirasta. Gallen-Kallela ei palannut Karjalan laulumaille toisin kuin Eero Järnefelt, joka vielä iäkkäänäkin kiipesi Kolille ja maalasi sen mieltä kohottavaa maisemaa uudestaan ja uudestaan.