Lääkärit ja hoitohenkilökunta tekevät arvokasta työtä jatkamalla elämää, siitä saamme olla äärimmäisen kiitollisia. Eutanasia-asiassa silmiä avaavaa olisi käydä hoivakodeissa hoitajan arjessa mukana heikkokuntoisimpien hoidossa.
Kun elämämme pitenee lääke- ja hoitotieteen kehityksen myötä, pitäisi meidän jokaisen saada jatkaa mielekästä arkea liikkuvina ja toimintakykyisinä. Jos elämä on toisten armoilla, eikä siinä ole sisältöä tai siinä on tarpeetonta kärsimystä, pitäisi siitä saada päättää itse, viimeistään kun on kipeä, kankea tai vuoteeseen hoidettava. Haluaisin päättää siitä jo nyt.
Opiskeluaikanani yli 30 vuotta sitten vanhustenosastolla suurin osa hoitajista teki työtä rutiininomaisesti ja kovatahtisesti. Heikkokuntoisille vaihdettiin vaipat ja syötettiin vuoteeseen. Karjatilallisen tyttärenä katselin, että näitä ihmisiä hoidetaan kuten navetassa lehmiä, sonta pois alta, ruokaa eteen ja parressa kiinni. Mitä elämää se on?
Kärsin nähdessäni vuoteeseen hoidettavien kohtaloita.