Epäilen, että moni atk-ohjelma on kuin risuista koottu linnunpesä. Jos yhtä risua siirtää, saa viikon päivät testata, vieläkö ohjelma toimii. Minun on vaikea ymmärtää atk-alan termejä, kuten lienee monille muillekin. Siksi lähestyn tätä aihetta ihan toisilla termeillä ja järjestelmämetaforan (system metaphor) keinoilla.
Jossakin laaksossa, miljardi dollaria sitten, alettiin kehittää sairaalan tietojärjestelmää. Aluksi ohjelmoitiin tupsulatvainen vaahtera ja näyttöpääte pantiin näkyvästi puun latvaan. Oksien päihin ohjelmoitiin pyöreän hillopurkin kaltaiset tietovarastot, ja kullekin tietolajille tehtiin oma purkkinsa. Sitten värkättiin ohjelmallinen softakärppä. Puunrunkoon porattiin tunnelit ja niihin bittiportaat. Ne olivat puunrungon sisäisiä reittejä edetä latvaan ja oksalta toiselle. Lopuksi softakärppä pantiin päivystämään puun latvassa olevan näyttöpäätteen taakse.
Kun lääkäri kysyy tietoa, juoksee kärppä portaita alas etsimään tietoa. Se löytää juuri oikean tiedon oksalla olevasta purkista. Sitten se kiipeää taas puun latvaan ja tyrkkää tiedon näyttöpäätteelle.
Mutta jos tautia tutkiva lääkäri pyytää monia tietoja, alkaa toiminta tökkiä ja tiedonsaanti hidastuu. Monista hillopurkeista tietoja hakeva softakärppä juoksee nyt montaa kertaa ylös ja alas pitkin poikki digiportaita, ja aikaa siihen väkisinkin hupenee. Kun potilaita hoidetaan pitkin päivää, menee työaikaa hukkaan, kun lääkäri odottelee tietoja päätteen ääressä. Hitaasti toimiva tiedonhaku haaskaa muidenkin aikaa ja henkilöstökustannukset kasvavat. Ohjelmiston korjaaminenkaan ei onnistu, sillä viiveet johtuvat väärästä perusrakenteesta.
Myös Eskon tietovarastot, ne monet hillopurkit, ohjelmoitiin ja asetettiin vaahteranoksille. Eskon tiedonhakijaksi (datacatcher) ei valittu portaissa laukkaavaa kärppää. Siihen tehtävään ohjelmoitiin liito-orava. Kun lääkäri kaipaa tietoa, liitää orava tietoa hakemaan.
Liito-orava ei laukkaa ylös alas sinne tänne, puikkelehdi portaissa, vaan leiskauttaa suoraa ilmateitse oksalta toiselle. Sekunnissa se sieppaa oikean tiedon, loikkaa takaisin latvaan ja tuuppaa tiedon päätteelle. Näin toimii Eskon ohjelma, ja tieto siirtyy salamana. Se säästää henkilökunnan aikaa, säästyy sote-alan kustannuksia ja kaikki toimii sujuvasti.
Omat softatietoni evät riitä edelliseen pohdintaan. Edellä kerrotut metaforat päättelin sen perusteella, mitä kuulin Hietasaaressa oululaisten insinöörien saunaillassa. Siellä saunan lauteilla ja kuumien löylyjen keskellä satuin kuulemaan, kun jotkut softavirtuoosit aihetta pohtivat.
Edellisen lisäksi minulla on omaakin asiakaskokemusta. Kerran sattui, että minut vietiin Oulussa sairaalaan, ihan piipaa-autolla ajettiin. Sängyn pohjalla maatessani mieleni rauhoittui, kun lääkäri pukkasi sängyn viereen tietokoneen ja näyttöpäätteen. Eskon päätteeltä hän katsoi labrat, paineet, happiarvot, saturaatiot, syketiedot, radiologin lausunnon ja muut henkiinjäämisen ehdot.
Pari ystävällistä sanaakin hän ennätti kanssani vaihtaa. Eskon tietoja pohtien määräsi vaivaani hoidon. Silloin minä näin, miten nopeasti Esko toimii. Hyvin minua OYSissa hoidettiin ja tolpilleni palasin, ihan iskukuntoon.
Muiden asioiden lisäksi on huomioitava toiminnan tehokkuus, ajankäyttö ja hyvä asiakaskokemus. Nuo seikat tulee huomioida, kun – joko, tai – pohditaan Eskon myyntiä. Pelkään, että jos Esko myydään, joutuu se pikkuhiljaa täyteen turmioon. Ennenkin ovat isot firmat ostaneet häiritsevästi hyvän ratkaisun siirtääkseen sen myöhemmin hyllylle, ja lopulta pois pelistä.
Esa Konola
liikkeenjohdon konsultti evp, Oulu