Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Kan­san­val­lal­la ei ole neu­vot­te­lu­kump­pa­nia

Kansanvalta ei voi neuvotella. Miksi? Siksi, että sillä ei ole neuvottelukumppania.

Paroni Montesquieun pääteoksessa "Lakien henki" lainsäädäntövalta (eduskunta), toimeenpanovalta (hallitus) ja tuomiovalta (oikeuslaitos) on erotettu toisistaan.

Vallan kolmijako-oppi on perustava osa länsimaisen demokratian hallintomuotoa. Sen tarkoituksena on estää vallan väärinkäyttö. Tätä Montesquieun muovaamaa hallintomuotoa toteutetaan myös Suomessa.

Lainsäädäntövalta kansanvaltaisessa parlamentaarisessa demokratiassa kuuluu kansan vaaleissa valitsemalle eduskunnalle, ei kenellekään muulle. Jos näin ei ole, miksi käydä eduskuntavaaleja.

Suomessa päättyivät tai keskeytyivät neljä viikkoa kestäneet poliittiset lakot, lakot kansanvaltaa vastaan. Miksi lakkoiltiin? Siksi, että SAK yrittää estää itselleen epämiellyttävien eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen suunnittelemien lakien säätämisen.

SAK on siis muotoillut Montesquieun kolmijako-opin itselleen mieleiseksi. SAK:n muotoilun mukaan lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle kuitenkin siten, että SAK:lla on oikeus estää sille epämieluisat lait. Kyseessä on siis osittainen lainsäädäntävallan kaappausyritys.

Keinoksi kaapata eduskunnan lainsäädäntävalta osittain SAK on valinnut niin suuren taloudellisen vahingon tuottamisen suomalaiselle yhteiskunnalle, että valtiovallan on pakko totella SAK:ta. Tehokkain talouden vahingoittamiskeino on sulkea satamat viennistä riippuvaiselta Suomelta. Vahingonteko on onnistunut loistavasti: kansantaloudelle on aiheutettu noin kahden miljardin euron menetykset.

"Myös SAK:lla on oikeus antaa lausuntoja. Mutta lausunto ei ole sama asia kuin neuvottelu."

Nyt SAK vaatii neuvotteluja kansanvallan ja SAK:n välille. Montesquieun vallanjako-opin mukaan kansanvallalla (eduskunta) ja sen luottamusta nauttivalla hallituksella ei ole neuvotteluosapuolta.

Lainsäädäntävalta kuuluu eduskunnalle ja vain sille. Jos SAK luulee, että se on tasavertainen neuvottelija kansanvallan kanssa, se erehtyy raskaasti. Suuri valta työmarkkinamaailmassa on kihahtanut ay-johtajilla päähän, heistä on tullut suuruudenhulluja. "Voi kääpiöitä, jotka forumilla eleitä keisarin apinoivat." (Uuno Kaila)

Kun eduskunnan käsittelyyn tulee uusi lakiehdotus, se pyytää lausunnot niiltä tahoilta, joita lakiehdotus koskee. Järkevät lausunnot se ottaa huomioon muuttamalla lakiehdotusta. Myös SAK:lla on oikeus antaa lausuntoja. Mutta lausunto ei ole sama asia kuin neuvottelu. Kun työnantaja ja työntekijät neuvottelevat palkoista, on vastakkain kaksi samanarvoista osapuolta. Se on neuvottelu. Jos sopua ei synny, työntekijöillä on oikeus mennä lakkoon. Niin pitääkin olla.

Kuka tai mikä on samanarvoinen neuvottelija kansanvallan kanssa? Ei kukaan eikä mikään. Lakkoilu kansanvaltaa vastaan on suuruudenhulluutta. Se on vallankaappausyritys.

Kuten lukija on huomannut, en ole ottanut minkäänlaista kantaa hallituksen kiistaa aiheuttavien lakiesitysten sisältöön, en puolesta enkä vastaan. Olen halunnut kiinnittää huomion ainoastaan SAK:n käyttämiin keinoihin, jotka mielestäni ovat vaarallisia ja kansanvaltaa halventavia.

Lopuksi on pakko todeta, että ay-johtajien vallanjano ja pelko menettää valta ovat kaikkinaista logiikkaa ja tervettä järkeä tärkeämmät vaikuttimet. Murheellista, huolestuttavaa, pelottavaa!

Pentti Autere

Oulu