Kalevan palstoilla on nostettu esiin huoli Kansallisarkiston suunnitelmista luopua Oulun toimipaikasta 2030-luvun alussa. Erityisesti tutkijat ovat huolissaan paikallisten aineistojen siirtymiseen muualle Suomeen säilytettäväksi sekä vaikutuksista paikallishistorialliselle ja Pohjois-Suomen tutkimukselle.
Aloitetaan tärkeimmästä: Oulun toimipaikan kokoelmat eivät häviä mihinkään. Niiden säilymistä vaalitaan kuten ennenkin. Samoin säilyvät henkilökunnan työpaikat.
Asiaa on tarkasteltava myös taloudellisesta näkökulmasta, joka on julkisessa keskustelussa jäänyt vähälle huomiolle. Kansallisarkistolla on tällä hetkellä palvelua yhdeksällä paikkakunnalla. Käytössä olevat määrärahat ovat kuitenkin vähentyneet viimeisten vuosien aikana osana valtionhallinnon sopeutustoimia. Nykyisen palveluverkon ylläpitäminen on muuttumassa koko ajan haastavammaksi yhtälöksi. Kyse ei ole vain kiinteistöistä, vaan myös asiantuntijoista, jotka tarvitaan järjestämään palvelut ja turvaamaan ainutkertaisten aineistojen säilyminen.
Oulun toimipaikan kiinteistö on tulossa peruskorjausikään, ja sen taloudelliset vaikutukset ovat merkittävät. Nykyinen vuokrataso, 360 000 euroa vuodessa, nousisi peruskorjauksen jälkeen vähintään 900 000 euroon, minkä päälle tulisivat muut kiinteistön ylläpitokustannukset.
Tilanteeseen on selvitetty vaihtoehtoisia ratkaisuja: voisiko Oulussa jokin muu valtion organisaatio siirtyä samaan tilaan Kansallisarkiston kanssa, tai löytyisikö korvaavia toimitiloja ilman mittavia muutostöitä. Toistaiseksi kumpaankaan kysymykseen ei ole löytynyt ratkaisua.
Kyse ei ole siitä, etteivät tutkijasalikäynnit olisi merkityksellisiä. Kyse on siitä, minne rajallinen julkinen raha kohdennetaan. Kansallisarkiston pitäisi kyetä vastaamaan digitalisoituvan tutkimuksen tarpeisiin sekä digitaalisten viranomaisaineistojen vastaanottoon samalla, kun määrärahat vähenevät.
Digitaalisiin aineistoihimme tehtiin jälleen viime vuonna uusia kävijäennätyksiä ja alkuvuoden lukujen valossa sama kasvu jatkuu myös tänä vuonna. Arkistojen käyttö siis kasvaa koko ajan, käyttöpaikka on vain muutoksessa.
Oulun yliopiston professorit ovat nostaneet esiin, että historianopiskelijoiden on päästävä alkuperäislähteiden äärelle.
Joillekin voi olla edelleen tarpeellista tutkia aineistoja juuri analogisina ja toisaalta matkustaminen toiselle paikkakunnalle ei aina ole mahdollista. Siksi Kansallisarkisto selvittää aktiivisesti yhteistyömalleja paikallisten tahojen kanssa.
Tavoitteenamme on, että tutkijat ja opiskelijat voisivat käyttää analogisia aineistoja paikkakunnalla myös siinä tapauksessa, että omasta toimipaikasta luovutaan. Ratkaisun yksityiskohdat tarkentuvat myöhemmin, mutta tarve on tunnistettu ja työ on jo käynnissä esimerkiksi Jyväskylän yliopiston kanssa.
Olemme kuulleet huolta siitä, että pohjoisten aineistojen tutkijoilla ei olisi samoja mahdollisuuksia kuin etelässä, mikä vaarantaisi tutkimusta. Nykyinenkään tilanne ei ole tasa-arvoinen. Tutkijasalissa asiointi edellyttää paikalle matkustamista. Oulussa säilytetään koko Pohjois-Suomen aineistoja, eikä pääsy arkistojen ääreen ole nykyisessä tilanteessa eri puolilta Suomea helppoa tai ongelmatonta.
Digitaalisella toimittamisella kasvatetaan aineistojen valtakunnallista saatavuutta. Kun aineisto on saatavilla verkon yli, se on ensimmäistä kertaa aidosti kaikkien ulottuvilla, ei vain niiden, joilla arkisto on lähellä, tai joilla on mahdollisuus matkustaa.
Näin ollen myös kiinnostus pohjoisen aineistoihin voi kasvaa valtakunnallisesti. Otamme kuitenkin hyvin vakavasti huolen marginalisoitumisesta ja olemme valmiita keskustelemaan erilaisista vaihtoehdoista yhteistyössä tutkijoiden ja alueellisten toimijoiden kanssa.
Digitointitoiminnan käynnistyessä 2000-luvun alussa heräsi huoli siitä, että Kansallisarkiston digitointivalinnat alkaisivat ohjata tutkijoiden aihevalintoja. Jo tuolloin havaittiin, että erityisesti opiskelijat suosivat digitaalisia aineistoja. Käytännössä digitaalinen toimittaminen kuitenkin vähentää analogisten aineistojen käytön marginalisoitumisen riskiä, sillä jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, mitä aineistoja digitoidaan.
Tavoitteemme ovat, että helpommin saatavat ja tulkittavat digitaaliset aineistot yhdessä uusien palveluiden kanssa madaltavat arkistojen kynnystä ja lisäävät aineistojen saatavuutta.
Mikko Eräkaski
osaamisalueenjohtaja, Kansallisarkisto
Juhani Tikkanen
hankejohtaja, Kansallisarkisto