Israelin viime kuukausien politiikka Gazan sodassa – jatkuva tuhoaminen ja avustuskuljetusten estäminen – on muuttanut Euroopan yleisen mielipiteen Israelin vastaiseksi. Kiihtyvä arvostelu on saanut Israelin kannattajat esittämään perusteluja maan politiikan puolesta muun muassa seuraavasti:
Keskeisessä asemassa on Hamas-järjestö, joka syyllistyy terroritoimintaan. Kun Hamas piiloutuu siviiliväestön keskuuteen ja jatkaa sotatoimiaan, tämä antaa Israelille rajoittamattoman oikeuden hyökätä Gazassa minne vain, jossa se epäilee Hamasin terroristien piileksivän. Koska avustuskuljetuksia on päätynyt Hamasin käsiin, niiden estäminen on laillista. Jos pyrkimys terroristijärjestön täydellisen tuhoamisen johtaa kymmeniin tuhansiin ihmisuhreihin, se on Hamasin syy, sillä täytyyhän Israelilla olla oikeus puolustautua.
Israelin puoltajien näkemyksen mukaan Israel on normaali suvereeni valtio ja Hamas on terroristijärjestö. Tämä on yksinkertaistava näkemys. YK on tehnyt selväksi, että Israel on Palestiinan eli Itä-Jerusalemin, Länsirannan ja Gazan vieras miehittäjä, joka on syyllistynyt räikeisiin kansainvälisen oikeuden loukkauksiin. YK:n kansainvälinen tuomioistuin totesi viime kesänä, että Israel miehittää laittomasti Palestiinaa, joten sen tulee vetäytyä.
Israelin vallanpito rinnastuu siirtomaavaltojen määräysvaltaan siirtomaissaan. Kun asukkaat ryhtyivät toimintaan vapautensa puolesta, useasti siirtomaavalta tukahdutti heidät verisesti. Seurauksena oli kansan taistelu vierasta valtiasta vastaan. Näin on tapahtunut Palestiinassa.
Seuraavassa on luettelo Israelin suorittamista erityisen vakavista laittomuuksista, jotka YK on tuominnut:
Israel liitti Itä-Jerusalemin osaksi uutta pääkaupunkiaan Jerusalemia.
Rakentaessaan suojamuuria oman alueensa ja Länsirannan väliin, Israel veti sen niin, että kahdeksan prosenttia Länsirannasta siirtyi Israelin puolelle.
Jo vuosikymmeniä Israel on rakentanut Länsirannalle muurien ympäröimiä siirtokuntia omille kansalaisilleen. Nyt siirtokuntia on yli 200, ja niissä asuu noin puoli miljoonaa Israelin kansalaista. Niiden perustamisvaiheessa miehittäjä pakkolunastaa maa-alueen (yleensä korvauksetta) ja karkottaa asukkaat. Siirtokunnat ja niiden väliset yhdystiet jakavat Länsirannan reikäjuustoksi, jossa palestiinalaisten on vaikea liikkua.
Länsirantaa miehittäjä Israel hallitsee sotilasmääräyksillä. Ihmisoikeuksien räikeäkin loukkaaminen on arkipäivää.
Etelä-Afrikka on nostanut YK-tuomioistuimessa oikeusjutun Israelia vastaan väittäen, että Israel syyllistyy kansanmurhaan. Tuomioistuimen päätyminen kansanmurharatkaisuun vaikuttaa varmalta. Israel on sysännyt syrjään sen tärkeän periaatteen, että valtion sotatoimesta saama hyöty ei saa olla suhteeton aiheutettuun tuhoon verrattuna. Lääkkeiden toimittamisen estäminen Gazaan on jo sinänsä politiikkaa, joka voi viitata kansanmurhan aikomukseen.
Kansainvälisen oikeuden mukaan Israelin täytyy lopettaa loukkauksensa, palauttaa laittomasti valtaamansa alueet ja maksaa korvauksia. Sekö on lopputulos, jos Palestiinan valtio saadaan perustettua? Valitettavasti ei, sillä Israel on saavuttanut vahvan aseman Palestiinassa ja laajemminkin Lähi-idässä – lisäksi sillä on voimakas tukija, Yhdysvallat. Jos Euroopan valtiot liittyisivät tosissaan eteläisen pallonpuoliskon maiden kanssa Palestiinaa tukemaan, tuolla liittoumalla olisi melko vahva neuvotteluasema, mutta Eurooppa on hajallaan.
YK:n turvallisuusneuvosto totesi päätöslauselmassaan 2334 (2016), että se ei hyväksy mitään muutoksia vuoden 1967 kuuluisaan tulkintaansa palestiinalaisten oikeuksista paitsi sellaiset, jotka osapuolet hyväksyvät neuvottelujensa tuloksena. Kompromissiajatteluun on jouduttu sopeutumaan aikamme kansainvälisessä oikeudessa.
Israelin nykyhallituksella ei ole aikomusta suostua Palestiinan valtion perustamiseen. Mutta jos vaalien jälkeen toiset puolueet pääsevät valtaan, ehkä Israel suostuu neuvotteluihin. Niiden onnistumista edesauttaisi, jos riittävän ajoissa päätettäisiin, että uusi valtio alistetaan aluksi YK:n hallintoon, kuten esimerkiksi Kosovo aiemmin. YK huolehtisi demokraattisen valtion perustan luomisesta ja sen rauhanturvajoukot valvoisivat Israelin ja Palestiinan välisen rajan loukkaamattomuutta. Neuvottelujen lopputuloksen tulisi sisältää ratkaisu, jossa Palestiinalla on riittävän yhtenäinen keskusalue. Ainakin iso osa siirtokuntia täytyisi purkaa.
Mikä olisi Itä-Jerusalemin asema – tulisiko siitä Palestiinan pääkaupunki? Pelkään, että Israel kieltäytyisi ehdottomasti Itä-Jerusalemista luopumisesta ja suostuisi vain pyhien paikkojen suojeluratkaisuun.
Lauri Hannikainen
kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori, Helsinki