Olen neljättä lukuvuottani äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajana. Olen venynyt moneksi: ammatilliseksi viestinnän opettajaksi, yliopistonlehtorin sijaiseksi ja peruskoulun aineenopettajaksi. Kouluasteesta riippumatta olen tehnyt kaikkialla samat havainnot: älylaite on vitsaus, joka tuhoaa keskittymiskyvyn ja rapauttaa luku- ja kirjoitustaidon.

Lukukeskuksen mukaan 15 vuotta sitten noin 22 prosenttia nuorista luki aktiivisesti kirjoja vapaa-ajallaan. Viimeisimmän mittauksen mukaan lukema on nykyään kuusi prosenttia. Peruskoulun äidinkielen tunneilla kirjoja luetaan 3–6 kappaletta vuodessa. Useimmille yhdenkin lukeminen on ponnistus, josta ei selviä ilman opettajan jatkuvaa valvontaa.