Olen neljättä lukuvuottani äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajana. Olen venynyt moneksi: ammatilliseksi viestinnän opettajaksi, yliopistonlehtorin sijaiseksi ja peruskoulun aineenopettajaksi. Kouluasteesta riippumatta olen tehnyt kaikkialla samat havainnot: älylaite on vitsaus, joka tuhoaa keskittymiskyvyn ja rapauttaa luku- ja kirjoitustaidon.

Lukukeskuksen mukaan 15 vuotta sitten noin 22 prosenttia nuorista luki aktiivisesti kirjoja vapaa-ajallaan. Viimeisimmän mittauksen mukaan lukema on nykyään kuusi prosenttia. Peruskoulun äidinkielen tunneilla kirjoja luetaan 3–6 kappaletta vuodessa. Useimmille yhdenkin lukeminen on ponnistus, josta ei selviä ilman opettajan jatkuvaa valvontaa. Oppilaskommenttien perusteella kirjan lukeminen on tylsää, vaikeaa ja suoranaista ajanhukkaa.