Mirja Heikkilä, älä suotta häpeä, ettemme me aikuiset pysty tarjoamaan turvallista nuoruutta. Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita ja luopumista suorittamisen kulttuurista tarvitaan Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvatalon selvityksen mukaan. Siihen tarpeeseen on helppo uskoa.
Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet, mutta miksi? Olen taipuvainen uskomaan syypääksi suorittamisen kulttuuria ja sosiaalista mediaa. Some tarjoaa nuorille väkivaltapelejä ja väkivaltaelokuvia. Niillä on suuri vaikutus käyttäjiinsä.
Muistan itsekin, kun nuorena katsoin tv-sarjaa Rikas rakas köyhä varas, jonka ylivoimaisesti paras kohtaus mielestäni oli, kun Tom Jordache (Nick Nolte) veti Falconettiä turpiin. Siinä kohtauksessa hyvä voitti pahan.
Kohtauksesta ei kuitenkaan käynyt ilmi kuinka kipeää suojaamattomalla nyrkillä lyöminen tekee ja kuinka kipeää nyrkin iskun saaminen kasvoihin tekee ja kuinka vaaralliset seuraukset päähän osuneella iskulla voivat olla.
Jokin aika sitten Kalevassa arvosteltiin Ahdistunut sukupolvi -kirja, jossa yhdysvaltalainen sosiaalipsykologi Jonathan Haidt esitti ongelmien yhdeksi syypääksi kännykät, jollaisella minäkin tätä tekstiä kirjoitan. Olen taipuvainen uskomaan hänen mielipiteeseensä.
Olemme kännykkäriippuvaisia, tuntuu että emme selviäisi ilman kännyköitä. Kännykät tarjoavat kaikkea pahaa kaikille halukkaille kätevästi sormen painalluksella.
Kävelemme, pyöräilemme, autoilemme, istumme vessassa, kasvatamme lapsiamme, istumme kahvilassa, eduskunnassa, töissä ja kotona kännykkään tuijottaen. Kaikki paha kompaktissa koossa. Kuinka selvisimmekään ilman niitä?
Kuinka Fantom ja Tarzan selviävät viidakossa ilman kännyköitä? Se ei ole mahdollista. Jos Fantom ja Tarzan olisivat todellisia hahmoja, olisi heillä varmastikin kännykät.
Jorma Styng
Sävel- ja kuvataiteilija, Oulu