Sotaharjoitukset: Ou­lu­lai­nen Teemu Hil­tu­nen, 25, sai käskyn ker­taa­maan ja suureen Na­to-har­joi­tuk­seen

Yritykset: Kem­pe­le­läi­sen Lehdon työ­ka­lu­ja huu­to­kau­pa­taan nyt pilk­ka­hin­taan

Vastaa kyselyyn: Pitääkö hiih­to­lo­mal­la hiih­tää?

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Kan­nus­ta­mal­la ja ke­hu­mal­la luomme uutta it­se­tun­tois­ta mies­mal­lia

Isän merkitystä lapsen kehitykselle ei pidä vähätellä. Isä toimii roolimallina ja esikuvana pojalleen, ja miehen mallina tyttärelleen. Kaikki isät eivät ymmärrä merkitystään lapsilleen. Syynä voivat olla omat puutteelliset tai toimimattomat mallit omassa lapsuudessa. Sodan jälkeistä traumataakka kannetaan pahimmillaan monta sukupolvea. Joskus vastaanotollani on isä itkenyt, että kun en osaa olla isä.

Ne kerrat ja lomat, jolloin isällä ei ole ollut aikaa perheelleen ja lapsilleen, eivät paina muistoissa, jos siellä on edes muutama läsnäolon hetki, yhteistä mukavaa toimintaa arjessa, tai että isä on osoittanut olevansa onnellinen lastensa kanssa. Niitä kannattaa varjella ja viljellä, kun lapset ovat pieniä. Yhteisen ajan ei tarvitse olla huvipuistoa tai etelän lomaa, lapset arvostavat pieniä asioita ja vähäistäkin huomioimista.

Tapasin hiljan murrosikäisiä poikia, opon toivomuksesta teemana oli tunteet. Ajattelin, että saapa nähdä. Mukana oli kuraattori ja nuori miesopettaja.

Pojat työskentelivät annettujen tehtävien äärellä upeasti, jopa niin, että yhdessä me aikuiset kehuimme heitä. Sitten keksin kysyä, milloin isäsi on viimeksi kehunut sinua ja mistä syystä. Vastauksena oli täysi hiljaisuus. Pyysin kuraattoria kirjoittamaan Vilma-palveluun, kodin ja koulun viestintäkanava, kuinka hienosti jokainen poika oli työskennellyt ryhmässä ja itsenäisesti, ja samalla esittämään saman kysymyksen jokaisen pojan isälle. Toivottavasti viesti tavoitti myös isät.


"Eli nyt isänpäivänä, löydä edes yksi asia jokaisesta lapsestasi, jota voit kehua, josta pidät ja josta voit olla jopa ylpeä."

Kannustamalla ja kehumalla luomme uutta suomalaista itsetuntoista miesmallia. Tsemppaaminen kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain, ja koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Nuoret isät ohjaavat lapsiaan kauniisti ja rauhallisesti puistoissa ja vapaa-ajalla.

Tuppivyöllä ja selkäsaunalla peloteltu ja alistettu sukupolvi alkaa olla historiaa. Kuntoutusryhmissä vanhemmille osallistujille mainitessani nämä kasvatusmenetelmät, en ole tavannut yhtäkään osallistujaa, joka ei olisi saanut maistaa näitä kurinpitotoimenpiteitä, ja muistot ovat riipaisevia, niitä jaetaan jopa itkien.

Eli nyt isänpäivänä, löydä edes yksi asia jokaisesta lapsestasi, jota voit kehua, josta pidät ja josta voit olla jopa ylpeä. Asian ei tarvitse olla mitään erikoista, mutta huomioi jotakin kaunista ja kunnioitettavaa, jota lapsessasi on. Isän syli ja kainalo turvallisuutta tuomassa riittää, parhaimmillaan satua luettaessa. Nämä muistot jäävät ikuisesti elämään mallina, ja lapset vievät niitä eteenpäin omassa elämässään. Juoksuhaudat ja tykin melske korvien välissä vähenee ja väistyy, ja isät uskaltavat olla rohkeasti välittäviä ja läsnä olevia, rakastavia aikuisia, jotka uskaltavat myös näyttää tunteensa.


Jussi Tukiainenpsykologi, Oulu