Pääkirjoitus

Kan­na­tus­taan me­net­tä­neet pe­rus­suo­ma­lai­set kai­voi­vat työ­ka­lu­pa­kis­taan kaksi ky­seen­alais­ta asetta

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä on viime viikkoina hakenut ja saanut julkisuutta.
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä on viime viikkoina hakenut ja saanut julkisuutta.
Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva

Tuoreet Ylen ja Helsingin Sanomien kannatusmittaukset kertovat, ettei perussuomalaisilla mene vahvasti.

Kokoomus on pitänyt eduskuntavaalien tasonsa ja SDP nostanut suosiotaan, mutta perussuomalaisten kannatus on luisunut 3,5 – 4,5 prosenttiyksikköä. Uusin, HS:n julkistama mittaus näyttää puolueelle 15,6 prosentin tukea.

Seuraavat eduskuntavaalit järjestetään keväällä 2027. Sen perusteella Riikka Purran johtamalla puolueella ei pitäisi vielä olla suurta huolta.

Viime viikkoina perussuomalaisissa on kuitenkin nähty ulostuloja, jotka viittaavat sekä huoleen kannatuksesta että haluun tarkistaa taktiikkaa. Näin ehkä siksi, että ensi keväänä käydään kunta- ja aluevaalit.

Vuoden 2021 kuntavaaleissa puolueen kannatus oli 14,5 prosenttia ja vuoden 2022 aluevaaleissa 11,1 prosenttia. Heikkojen vaalien sarjaan kuuluu myös viimekesäinen eurovaalien romahdus 7,6 prosenttiin.

Nyt työkalupakista näkyy kaivetun kaksi tehokkaaksi arveltua asetta: avoin populismi ja kevyesti peitelty rasismi. Edellistä on käytellyt viime viikkoina eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä, jälkimmäistä eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja, puolueen toinen varapuheenjohtaja Mauri Peltokangas.

Mäkelä on kuvannut hallituksen rasismin vastaista kampanjaa poseeraukseksi, Peltokangas kiillotukseksi.

Orpolta asiassa saamiinsa moitteisiin Mäkelä ei suhtautunut erityisen vakavasti. Halpaa populismia taas oli lausunto, jonka mukaan Mäkelä ei "pidä suomalaisia yritysjohtajia yhtään minään".

Peltokangas puolestaan lämmitti viime lauantaina uudelleen muutaman vuoden takaisen solvaavan somepäivityksensä Ylivieskan Kärkkäiseltä puuttuvista vuohipaimenista, kameleista ja Mogadishun murteesta.

Hämmentävää oli, miten Peltokankaan tuoretta päivitystä kommentoi Riikka Purra. Hän ei tekstiä kyseenalaistanut vaan kehitteli nauruhymiön kera kameli-teemaa eteenpäin.

On siis tiukan asiallisesti argumentoiva valtiovarainministeri Purra ja toisaalta rasistista leikittelyä peukuttava puheenjohtaja Purra. Perussuomalaisissa tällainen kaksoisviestintä ei ole uutta.

Yhä hankalampaan asemaan perussuomalaiset asettaa nyt kokoomuksen ja pääministeri Orpon. Hän joutuu seuraamaan hallituskumppanin myyräntyötä ja vinoilua kiukkuaan nieleskellen.

Tiukimmin asiaa on viime päivinä kokoomuksesta kommentoinut kansanedustaja Ben Zyskowicz, joka Ylellä luonnehti Peltokankaan päivitystä typeräksi.

Zyskowicz myös kuvasi avoimesti sen tilanteen, jossa kokoomus on: hallituksen keinot perussuomalaisten toimintaan puuttumiseksi ovat rajalliset. Hankalalle kumppanille on vaikea näyttää ovea, "koska mitkä olisivat vaihtoehdot nykyisen hallitusyhteistyön jatkamiselle".

Tämä on tietysti ymmärretty perussuomalaisissa, ja siitä otetaan kaikki irti. Kokoomuksen ja Orpon piina ja nöyryytys tuskin jäävät näihin viikkoihin.