Kannatatko eutanasian käyttöönoton hyväksymistä Suomessa? En olettanut, että joutuisin vastaamaan tähän kysymyksen suostuessani ehdokkaaksi kuntavaaleihin 2017. Vaalikoneessa vastasin kysymykseen, etten osaa sanoa.
Miksi vastasin näin? Ymmärrän niiden ihmisten eutanasiaa puoltavan näkökulman, jotka joutuvat viereltä katsomaan läheisen ihmisen kärsimystä ja tuskaa, ilman toivoa paranemisesta. Samaan aikaan pohdin kuinka pitkälle riittävät elintoimintoja ylläpitävien hoitojen lopettamisen ja tehostetun saattohoidon keinot? Riittääkö niiden kehittäminen? Minulle kysymykset eivät ole helppoja.
Äitini kuoli 17 vuotta sitten. Hän sai massiivisen aivoverenvuodon äkillisesti, jonka seurauksena nopeasta elvytyksestä huolimatta lääkärit totesivat hänet muutaman päivän jälkeen aivokuolleeksi. Meille lähiomaisille, puolisolle ja kolmelle aikuiselle lapselle, esitettiin kysymys. Haluammeko, että toimitaan lääkärin suosituksen mukaan ja lopetetaan elintoimintoja ylläpitävä hoito?
Äiti oli vuosikymmenien aikaan useasti todennut, ettei häntä saa jättää letkujen nokkaan vihannekseksi makaamaan. Tuolla hetkellä oli meidän jokaisen ”helppo” vasta erikseen kyllä. Tiesimme mikä oli äidin oma tahto asiassa ilman hoitotestamenttia. Hänen oma mielipide ei ollut jäänyt kenellekään epäselväksi. Siitä huolimatta olen jälkeenpäin muutaman kerran saanut itseni kiinni ajatuksesta, että teimmekö sittenkään oikein?
Eutanasian osalta, jossa kärsivän ihmisen kuolemaa avustetaan aktiivisesti edellyttää merkittävien päätösten tekemistä. Millä kriteereillä ja kenkä toimesta tämä päätös voitaisiin tehdä? Mistä ja milloin voidaan olla varmoja, että päätös on oikea tai oikeutettu?
Äitini hoitopäätös tapahtui selkeässä tilanteessa ja silti se sai aikaan tunnetasolla muutamia epäileviä jälkikaikuja. En osaa ajatella kysymysten ja syyllisyyden määrää, jos pitäisi tehdä päätös läheisen ihmisen eutanasiasta. Tällä hetkellä en tiedä pystyisinkö siihen.
Mono (Maire) Kuoppala
kuntavaaliehdokas (kok.), Oulu