Meillä kotona hoidetaan pieniä lapsia. Lapset ovat ihania. Kun katsoo pienen tytön tai pojan silmiin, niissä näkyy ilo elämästä ja tästä hetkestä. Huolia ei ole. Meillä muilla elämän arki on huolia täynnä. Laskuja tulee, lapsilla on vaikeuksia, työstä kertyy paineita, ihmissuhteet vievät voimia, kaikki ei mene hyvin, vaan on vaikeita päiviä.
Tarvitaan päätöksiä, jotta näitä huolia ei tule liikaa.
Elämä Suomessa on muutoksen kourissa. Emme voi palata vanhoihin hyviin aikoihin. Mutta arjen huolien kasvu ylivoimaiseksi on estettävä.
Muutoksessa ei ole kyse vain talouden huolista. Niitäkin tärkeämpiä ovat henkiset ja sosiaaliset huolet. Tulevaisuudesta ei selvitä hyvin, jos päättäjät ovat vain hyviä talousihmisiä.
Muutos voi olla turvallinen, jos päätöksissä ovat mukana talouden lisäksi henkiset ja sosiaaliset arvot. Eli aikuisen tai lapsen koko arki.
Sosiaaliset arvot tarkoittavat sitä turvallisuutta, jota lapsi kokee elinympäristössään. Häntä rakastetaan. Se näkyy lapsen katseesta. Henkiset arvot siirtyvät vanhenevalta sukupolvelta nousevalle.
Mielestäni tärkein henkinen arvo on "tehdä työtä". Ei omaksi edukseen, vaan perheen, suvun tai yhteisön eteen.
Lapsen katseesta näkyy onnellisuus. Se on turvattu myös tulevaisuudessa, kun hänen lähellään hyvä yhteisö. Se syntyy, jos kaikilla on mahdollisuus "tehdä työtä ja rakastaa".
Kalle Luhtasela kansanedustajaehdokas (kok.) Ylivieska