Nostamme pyhinä esille aiemmin ilmestyneitä juttujamme. Tämä juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 27.07.2024.
Varhain aamulla on Oulun keskusta täysin oma maailmansa. Muiden vielä nukkuessa pyörii kaduilla kymmenittäin huomioväreihin sonnustautuneita työntekijöitä.
Tunnelma on seesteinen. Huoltoautot ja lakaisukoneet huristelevat ohi rauhakseltaan.
Kun auringonsäteet vasta pikkuhiljaa tavoittelevat talojen kattoja, on Kalle Jaakola, 20, tiimeineen ehtinyt siivota jo melkein koko Rotuaarin.
Rotuaarin kävelyalue ulottuu Mannerheiminpuiston kupeesta Rotuaarin aukiolle ja esiintymislavalle, sekä Valkean edustalta Pekurin kulmalle. Tavallisena arkiaamuna sitä siivoaa Jaakolan lisäksi kolme muuta työntekijää.
Toisin kuin luulisi, käytössä ei juuri ole moderneja vempaimia ja sähköimureita – lakaisijat turvautuvat vanhan liiton harjaan ja kihveliin. Suurin osa roskista siivotaan tosin päältä ajettavalla imulakaisukoneella.
– Ei ole suosikki, muttei ärsyttävinkään. Kyllä tämän tekee, virnistää Jaakola.
Oulun keskustan vilkkain kävelyväylä on myös Oulun sotkuisin kävelyväylä. Viime keväänä siivousvastuu siirtyi Alltime-yritykselle.
Päivän marssijärjestys on selvä: ensin tyhjennetään roskikset ja kerätään suurimmat roskat käsin. Sen jälkeen imulakaisukone pesee kiveyksen puhtaaksi, ja perästä tullaan kihvelin kanssa.
Pahinta jälkeä syntyy suurten tapahtumien yhteydessä. Jaakola luettelee muun muassa Qstockin, Suomipop-festivaalin ja vapun. Roskilla kuorrutettuja katuja siivotaan silloin suuremmalla miehityksellä.
Likaisinta kohtaa ei tarvitse kauaa miettiä. Rotuaarin McDonald'sin Jaakola nimeää myös koko Oulun roskaisimmaksi nurkaksi.
– Toinen aika paha on Mangon nurkka viikonlopun jälkeen, pohtii Jaakola.
Yhtä kaikki kaava on selkeä: pahimpia ovat keskeisellä sijainnilla olevat paikat, joissa toiminta painottuu aamuyöhön ja asiakkaiden veressä virtaa promilleja.
Lisäksi Jaakola kertoo huumeneulojen olevan Rotuaarilla yleinen roska. Sen sijaan ällöttävin asia, jonka hän on urallaan joutunut siivoamaan, on ihmisen uloste. Se ei sentään löytynyt Rotuaarilta.
Pekurin sisäänkäynnin edustalta Jaakola rapsuttelee muutaman tupakantumpin kihveliinsä. Keväällä suojainen nurkkaus herätti huomiota Rotuaarin törkyisimpänä kohtana ja yleisenä pisuaarina.
– No eipä se tilanne ole hirveästi muuttunut, Jaakola toteaa.
Virtsankatkuisessa nurkassa hän ei viivy kauaa. Jaakolalle pahin paikka kiinteistöhuollossa ovat hajut.
– Silloin hommat kyllä yrittää tehdä mahdollisimman nopeasti. Mutta ei se auta, nuori mies sanoo.
Pahimmat kohdat pestään kuitenkin hyvän matkan päästä painepesurilla tai lakaisukoneella.
Rotuaaria Kalle Jaakola siivoaa kiinteistönhoitajan paperit taskussaan. Valmistumisen jälkeen työ on maittanut, ja asepalveluskin on tullut suoritettua.
– Kyllä tämä on tällä hetkellä se oikea ala. En ole ainakaan mitään muutakaan suunnitellut, Jaakola sanoo.
Suurin osa työpäivästä kuluu yksin. Vaikka työkavereita on aamulla matkassa useampi, ei heidän kanssaan juuri porista. Jaakolalle se sopii hyvin:
– Saan kaikista parhaiten aikaan silloin, kun saan tehdä omaan tahtiin. Välillä on silti kiva, jos sattuu jonkun kanssa yhdessä tekemään.
Jaakolalla on viikossa hoidettavanaan parikymmentä omaa kiinteistökohdetta. Työt jakautuvat tasaisesti pitkin viikkoa, ja työ on riittävän monipuolista:
– Minulle ei sopisi ollenkaan mikään linjastotyö, jossa yhtä hommaa vain saisi tehdä. Tässä työssä siivoaminenkin on vain pieni osa.
Yksi asia on Jaakolalle itsestäänselvyys: kun hän aloitti työt, roskaaminen loppui kuin seinään.
– Eipä sitä ennen ajatellut, että joku tämänkin joutuu tekemään.
Oululaisen kiinteistöhuoltoyritys Huoltian toimitusjohtaja Jani Pitkänen arvioi, että aamuisin Oulun keskustassa ahkeroi jopa satakunta kahdenkymmenen eri toimijan kiinteistöhuoltajaa.
– Aika iso armeija aamutuimaan siellä häärää, hän sanoo.
Oulussa katujen siivous on pääasiassa kiinteistöjen vastuulla. Kiinteistön kohdalla oleva tienpätkä pidetään puhtaana tien keskiviivaan asti, ja vastapäätä oleva kiinteistö vastaa taas omasta puolestaan. Kaupungin kontolla ovat viheristutukset tien ja jalkakäytävän välissä.
Talvisin kaupunki hoitaa lumityöt katualueilla, mutta jalkakäytäville muodostuvien vallien putsaus jää kiinteistöille.
Pitkäsen mukaan Rotuaari on tavallista katua vaikeampi siivottava:
– Pintalaatta on huokoista kiveä, johon lika tarttuu helposti. Asfaltin pintaan imeytyneitä läikkiä ei taas välttämättä edes rekisteröi. Rotuaari on lisäksi peruskatua jollain tapaa kliinisempi, vaikka väkeä liikkuu paljon. Voisi myös sanoa, että se on kaupungin käyntikortti.
Kiire ei Jaakolalla tule. Aikaa Rotuaarin siivoamiseen olisi kolme tuntia, mutta alue on puhdas jo ennen kahdeksaa. Siihen mennessä kupla on jo puhjennut, ja kaupunki alkanut heräillä.
Jaakola pakkaa harjan ja rullilla kulkevan roska-astian pakettiauton perälle, ja läimäyttää ovet kiinni.
Arkiviikolle riittää vielä muutama vuoro, mutta miehestä näkyy helpotus, kun hän kertoo juhlaviikonlopun aamujen olevan vapaata.
Yhden vinkin hän Qstockin juhlijoille haluaa kuitenkin sanoa:
– Koittakaahan käyttäytyä, Jaakola naurahtaa.