Tuvalun ympäristöviraston johtaja Enate Evi vastailee ensin kysymyksiin viran puolesta ja rutiinilla. Sitten hän on äkkiä kesken lauseen kuin hypätä kattoon. Miehen katse on osunut muistilehtiöön, jossa lukee isolla Kaleva.
"Miten tämä on mahdollista! Miten siinä voi lukea noin. Kaleva on tuvalunkielinen sana", hän hihkuu ja viittoilee lähistöltä maanmiehiään tuijottamaan lehtiötä.
Evin selityksestä käy ilmi, ettei kaleva olekaan Tuvalussa mikä tahansa sana. Se tarkoittaa haukantapaista lintua, jolla on tapana leijailla Tuvalun yllä ja ikään kuin vartioida valtiota.
Kalevan urakka ei ole niin suuri kuin miltä kuulostaa, sillä kyseessä on keskellä Tyyntä valtamerta sijaitseva atollien kokoelma, jonka pinta-ala on yhteensä vain 26 neliökilometriä. Saarilla asuu noin 10 000 ihmistä.
Mutta ei linnussa vielä kaikki. Sanapari kale va tarkoittaa tuvaluksi jotain menneestä ajasta, historiasta peräisin olevaa.
Tuvalun ongelma on, ettei kalevalla ole pian mitään minkä päällä lentää, koska koko valtio on tällä menolla kohta kale va, eli historiaa.
Atollien korkein kohta on vajaat kolme metriä merenpinnan yläpuolella. Siitä on helppo päätellä, ettei valtio kestä minkäänlaista merenpinnan nousua. Pääsaari muistuttaa muodoltaan bumerangia, ja jo nyt kovat tuulet lyövät aaltoja atollin osien yli. Siis pelkät kovat tuulet, hirmumyrskystä ja taifuunista puhumattakaan.
EU tavoittelee sitä, että maapallon keskilämpötilan nousu voitaisiin rajoittaa kahteen asteeseen. Pienten saarivaltioiden kannalta sekin on liikaa, sillä jo siinä tapauksessa merenpinta nousee puolesta puoleentoista metriin. Pahinta on, että tämä kehitys näyttää väistämättömältä.
Pulma ei koske vain saarivaltioita, sillä maailman 19 suurimmasta kaupungista 16 sijaitsee rannikoilla, moni niistä haavoittuvalla alueella.
Bangladeshin kaltaisessa maassa puolentoista metrin merenpinnan nousu tietäisi siellä 30 miljoonaa koditonta ihmistä.
Tuvalussa asukkaita on suomalaisen kirkonkylän verran, mutta muuta kotia heillä ei ole.
"Tahdomme kansainvälisen yhteisön apua. Mutta olemme kovin pieni saari, meihin on helppo suhtautua välinpitämättömästi. Kello käy koko ajan", hän sanoo.