Ääntenkalastelu politiikkaan mielenkiintonsa menettäneiden keskuudessa voi olla välillä raskasta, niin ehdokkaan kuin äänestäjänkin näkökulmasta. Nykyään kuntavaaliehdokkaiden kampanjointi saa monen kuntalaisen veren kiehumaan, kuin väärin kuultu tilaus ravintolassa.
Yleisimmät kompastuskivet ehdokkaiden kampanjoinnissa tuntuvat olevan:
1. Luetun ymmärtäminen on vaikeaa. Jos esimerkiksi postilaatikossa lukee "Ei Mainoksia", viittaa se siihen, että kyseinen kotitalous ei tahdo vaalimainoksia postilaatikkoonsa. Näistäkin laatikoista niitä löytyy.
2.Harva pitää väkisin tuputuksesta, oman ajatusmaailmansa kritisoinnista tai siitä, että hänet saarretaan mottiin ehdokkaiden toimesta.
3. Julisteiden ja banderollien jalkautuminen tienvierustoille aiheuttavat usein närää, kun numerot vilisevät silmissä siinä missä banderollit tuulessa.
4. Monikaan taho ei arvosta, jos ehdokas ei kysy lupaa kampanjointiinsa alueilla, jossa se voi häiritä muuta ympäristössä tapahtuvaa toimintaa.
5. Ehdokasprofiilin kautta eri Facebook-ryhmissä kommentoiminen sapettaa myös useita. Sanat ja paikat sanoille on syytä valita tarkoin.
Kuntavaaliehdokkaan silmissä asiat näyttäytyvät pattitilanteena. Kelle ja miten kampanjoida, jos ei saa kampanjoida? Miten luoda positiivinen kuva kampanjastaan ja ajastuksista ydinsanojen takana ilman, että joku pahoittaa mielensä.
Ehdokkaat toivovat ihmisiltä mielenkiintoista suhtautumista kunnan asioihin, joten minun ääneni mitään auta -asenne on harmillinen. Miten luoda kampanjointimalli, joka houkuttelee ihmiset uurnille, sen sijaan, että vain häätää ihmisiä loitommas. Vain ymmärtävä ja osallistava päätöksenteko alkaa kasvattamaan ihmisten luottamusta päättäjiin. Kuuntelun pitää alkaa jo kampanjoinnista ja jatkua päätöksenteossa.
Kia-Frega Tyynismaa
kuntavaaliehdokas (vihr.)
Oulu