Kesällä 1999 ryhmä ranskalaistoimittajia kumartui kartan yllä Helsingissä, jonne he olivat tulleet tutustumaan EU:n uuden puheenjohtajamaan ohjelmaan. Ministeritapaamisten jälkeen vuorossa oli viikonloppuohjelma joko Järvi-Suomessa tai Oulussa, jossa pidettäisiin ensimmäinen epävirallinen ministerikokous. Rohkeimpien sormi osoitti Oulua: – Noin pohjoiseen tulee tuskin muuten mentyä!
Porukka ei pettynyt. Kävelimme Oulun katuja yöttömässä yössä, ja käsittämätön valo huumasi nirppanokat pariisilaisetkin. Ei kukaan ollut oikeasti sellaisen valon olemassaoloon uskonut. Ihmeöistä riittäisi kertomista Pariisissa. Pohjolan valkea kaupunki oli väläyttänyt valttikorttinsa.