Kaksi vuotta sitten eli 24.2.2022 tapahtui se, mitä oli vaikea uskoa tapahtuvaksi. Venäjän armeija hyökkäsi Ukrainaan ja aloitti täysimittaisen sodan itsenäistä naapuriaan vastaan.
Tuon aamun puheessaan Vladimir Putin kertoi Venäjän tavoitteeksi Ukrainan demilitarisoinnin ja "vapauttamisen natseista". Nyt luettuna puhe kertoo, kuinka paljon itänaapurimme johtajan sanaan voi luottaa.
Putin totesi muun muassa näin: "Suunnitelmiimme ei kuulu Ukrainan alueiden miehitys. Emme aio pakottaa ketään mihinkään voimatoimin".
Vain seitsemän kuukautta myöhemmin, syyskuussa 2022 Putin nosti Moskovassa samppanjalasinsa ja julisti Venäjän liittäneen neljä Ukrainalle kuuluva aluetta omiinsa.
Kaksi vuotta hyökkäysaamun jälkeen Ukrainaa ei ole demilitarisoitu. Maan sotilaat eivät noudattaneet Putinin naiivia kehotusta laskea aseet ja palata koteihin. Puolustustaistelu jatkuu.
Helmikuussa 2024 aloite on valitettavasti taas siirtynyt Venäjälle. Se painaa päälle useissa kohdissa pitkällä rintamalinjalla. Vastikään Ukraina joutui vetäytymään Avdijivkan kaupungista, jota vastaan Venäjä oli vyöryttänyt joukkojaan monta kuukautta.
Ukrainan taistelukyvyn romahdus ei ehkä ole lähellä, mutta tilanne on tukalampi kuin ehkä kertaakaan sitten sodan alun. Venäjällä Avdijivkan valtausta on hehkutettu suurin otsikoin, ja luottamus Putiniin on demokratiaa pilkkaavien presidentinvaalien alla taas kasvussa.
Lännessa on piinallisen monta kertaa hoettu sinänsä kutinsa pitävää näkemystä, jonka mukaan Ukraina käy sotaa myös muun Euroopan puolesta. Samaan aikaan Ukraina on alakynnessä siksi, että se ei ole saanut länneltä riittävästi apua.
Lännen pakotteet purevat edelleen kehnosti, ja sanktioiden piirissä olevaa tavaraa virtaa myös Euroopasta Venäjälle esimerkiksi Kirgistanin, Kazakstanin ja Armenian kautta.
Heräämisiä on onneksi tapahtunut. Saksan apu oli sodan alussa 5 000 sotilaskypärää, mutta tänä vuonna maan Ukrainalle antaman tuen arvo nousee jo yli kymmeneen miljardiin euroon.
Kansantuotteeseen suhteutettuna Ukrainan suurimpia tukijoita ovat olleet Pohjoismaat, Baltian maat, Puola, Saksa ja Hollanti. Ranskan vaatimatonta panosta on pakko hämmästellä. Absoluuttisesti suurin tukija taas on ollut Yhdysvallat, jonka sotilasavun jatko on nyt häpeällisen sisäpoliittisen pelin nappulana.
Suomesta on lähdössä Ukrainaan 22. sotilasavustuserä. Se nostaa Ukrainalle antamamme sotilasavun arvon 1,8 miljardiin euroon. Tukea pitää yhä jatkaa.
Venäjän hyökkäyksen pysäytys on puhtaasti tahdon asia. Kyse on siitä, annetaanko diktatuurin ja laittomuuden polkea omassa maanosassamme alleen demokratian ja oikeusvaltiokehityksen.