Tilastokeskus julkaisi tammikuussa ennakkotiedot, joiden mukaan viime vuonna liikenteessä menehtyi 173 ihmistä. Vielä kymmenen vuotta sitten onnettomuuksissa kuoli 258 ihmistä.
Vaikka tieliikenteen turvallisuudessa rikotaan ennätyksiä jo toista vuotta peräkkäin, työ ei millään muotoa ole loppumassa. Suomalaista ja eurooppalaistakin liikenneturvallisuustyötä ohjaa nollavisio – ajatus liikenteestä, jossa kukaan ei kuole tai vakavasti loukkaannu. Välietappi tulee vuonna 2030, jolloin liikennekuolemia ei saa olla sataakaan.
Kymmenen vuoden tarkastelujaksolla kuolemat ovat vähentyneet eniten 35–64-vuotiaissa ja henkilöautoilijoissa. Vähiten taas nuorten ikäryhmässä ja pyöräilijöissä. Kasvua on ainoastaan tilastointiluokassa muut tienkäyttäjät. Tätä selittänee suosiotaan kasvattaneet traktorimönkijät ja muut uudet ajoneuvot.
Tilastot osoittavat kuolemien vähentyneen myös 15–24-vuotiaiden ryhmässä. Parannus painottuu kuitenkin lähes kokonaisuudessaan 21–24-vuotiaisiin. Miksi 15–20-vuotiaiden turvallisuus ei ole parantunut samassa suhteessa?
Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa on tehty päätöksiä, joiden vaikutukset aikuisuuden kynnyksellä oleviin nuoriin eivät ole edistäneet turvallisuutta. Erityisesti ajokorttilainvalmistelua ei turvallisuus ole ohjannut riittävästi. Vuonna 2018 kuin varkain tuli voimaan myös poikkeuslupajärjestelmä, joka toi liikenteeseen kymmeniä tuhansia alaikäisiä kuljettajia.
On selvää, että ajokorttilaki on mietittävä uudestaan. Tuhannen taalan paikka aukeaa viimeistään silloin, kun EU:n uutta ajokorttidirektiiviä ruuvataan kansalliseen lainsäädäntöön. Direktiivin lopullista sisältöä hiotaan kaiken aikaa ja se voi tuoda mukanaan monia parannuksia nuorten liikenneturvallisuuteen. Suomen ja Suomen nuorten etu on se, ettei direktiivin jalkauttamisessa viivytellä. Viivyttely tarkoittaa menetettyjä ihmishenkiä.
Toimiva lainsäädäntö ei yksinään paranna liikenneturvallisuutta. Tuekseen pykälät tarvitsevat muun muassa valvontaa ja valistusta. Poliisin liikennevalvonta vähentää tiellä liikkujien riskiä joutua onnettomuuteen ja pitää myös yllä tietoisuutta kiinnijäämisriskistä. Tänä vuonna poliisivalvonnan yksi painopiste kohdistuu nuoriin.
Turvallisuuden edistäminen vaatii myös muuta monialaista yhteistyötä – mikä on tunnistettu tarpeeksi liikenneturvallisuusstrategiaa myöten. Esimerkiksi Liikenneturva ja poliisi koordinoivat toimintaansa laajasti. Suurimmat valvontajaksot ja kampanjat pyritään ajoittamaan niin, että ne tukisivat toisiaan. Tutkimusten mukaan yhdistelmä irrottaa lisätehoja molemmista.
Toki rajat tulevat vastaan valistuksessakin. Viesti puree, kun se kohtaa ihmisen oikealla hetkellä ja motivoi toimimaan toisin. Kun valistus ei auta, siirrytään taas poliisin tontille.
Liikenneturva ja poliisi tekevät paljon arkista tiedonvaihtoa niin sanotusti tien päältä. Avoimuus auttaa kohdentamaan valvontaa ja viestintää. Molempien toiminnan kohteena on ihminen, ja lopulta se on ihminen, joka tekee tien päällä ne valinnat ja ratkaisut, jotka joko lisäävät tai vähentävät liikkumisen turvallisuutta.
Pasi Rissanen
poliisiylitarkastaja, Poliisihallitus
Pasi Anteroinen
toimitusjohtaja, Liikenneturva