Kommentti Pasi Backmanin kirjoitukseen (Kaleva 9.9./Lukijalta) lyhytvuokrauksesta.
Jos joku ostaisi kakkosasunnon vaikka Katajanokalta, tuskin hän ostaisi sitä hotelliksi tai Airbnb-bisnekseksi. Sen tarkoitus olisi ennen kaikkea oma käyttö.
Jos Oulusta lähdetään Helsinkiin vaikka oopperaan, konserttiin tai tapaamaan ystäviä, olisi mukavaa mennä omaan asuntoon. Ei tarvitsisi varata hotellia. Mutta jos asuntoa ei itse tarvitse muutamaan viikkoon, miksi se pitäisi pitää tyhjillään? Sen voisi aivan hyvin antaa siksi ajaksi vuokralle ja saada siitä korvausta.
Juuri tätä kohtaa en oikein ymmärrä nykyisessä keskustelussa. Se, että omistaja saa korvauksen asunnon käytöstä silloin, kun ei itse sitä tarvitse, ei vielä tee asunnon käytöstä liiketoimintaa. Omistaja voi aivan yhtä hyvin käyttää asuntoa itse, antaa sen sukulaisille tai ystäville tai vuokrata sen tilapäisesti toiselle.
Monella suomalaisella on muutenkin useampi paikka, jossa eletään vuoden mittaan. Oulussa voi olla varsinainen koti, kesällä mökki ja talvella Rukan mökki. Kun ollaan muualla, Oulun asunto voi olla välillä tyhjillään ja välillä sukulaisten käytössä. Ei tällainen tee asunnosta hotellia.
Siksi minusta 90 vuorokauden mahdollisuus lyhytaikaiseen vuokraukseen on aika järkevä ajatus. Se antaa omistajalle mahdollisuuden käyttää asuntoa silloin, kun itse haluaa, ja vuokrata sitä silloin, kun ei itse tarvitse.
Tässä keskustelussa menee helposti kaksi asiaa sekaisin. Ammattimainen majoitustoiminta on eri asia kuin oman asunnon joustava käyttö ja sen tilapäinen vuokraaminen.
Jos asunto on tyhjillään, miksi sitä ei voisi joku toinen käyttää? Omistaja maksaa siitä kuitenkin vastikkeet, verot, remontit ja muut kulut. Vuokrasta saatu korvaus on luonnollinen tapa kattaa osaa näistä kustannuksista – ei osoitus siitä, että asunnosta olisi tehty yritys.
Kakkosasunto on edelleen asunto, vaikka sitä välillä käyttäisi joku muukin ja omistaja saisi siitä korvauksen.
Esa Kauppi
rakennusneuvos, arkkitehti SAFA, Oulu